Kuka: Anu Bring, kuvataiteilija
Tehnyt kuvituksia bändeille kuten Evil-lÿn, Judas Avenger, Zornheym, Dreadful Fate, Satan’s Fall & Coffin Creep.
Anu Bring on kuvittaja ja kuvataiteilija, joka tiedetään taitavana raskaamman musiikin visualisoijana. Hänen tyylinsä on sarjakuvamainen ja synkkä. Levynkansitöitä, markkinointimateriaalia sekä kuvituksia Anu on tehnyt metallibändeille Suomessa ja ulkomailla jo hyvän tovin. Päästetään Anu ääneen..
Alkuun voitko kertoa lyhyesti itsestäsi.
Anu Bring, 35 vuotta. Syntynyt Tampereella, mutta nykyään asun Pietarsaaressa mieheni, kahden lapsemme ja saksanpaimenkoiran kanssa. Vapaa-ajalla harrastan salia, musiikin kuuntelua/keikkoja ja koiran kanssa PK-hakua. Aloitettiin juuri myös lasten kanssa Hokutoryu Jujutsu.
1. Minkä töiden parissa olet työskennellyt viime aikoina? Teetkö aina yhtä työtä kerrallaan, vai pystytkö työstämään useita projekteja samanaikaisesti?
Viimeisin isompi projekti oli Maiden Fest -taustalakana. Muuten tällä hetkellä on menossa sinkun kantta ja omien töiden lisäksi booklet- ja paita-layouteja. Ja keväällä oli taas tekeillä Iron Maiden faniporukkapaitaa Puolan suuntaan. Alkuvuodesta työt painottuivat enemmän levynkansitöiden suuntaan. Tein kannet muun muassa Dreadful Faten ja Satan’s Fall:in levyille.
Ideaalia olisi tehdä yhtä työtä kerrallaan ja keskittyä vain siihen, mutta pakon sanelemana joudun aina pyörittämään samanaikaisesti 3-4 projektia. Teen kuvituksia iltaisin/öisin, mikä pidentää vielä lisää jokaisen projektin kestoa.
2. Piirrätkö pääasiassa vain heavymetallikenttään liittyviä töitä vai kaikkea muutakin?
Teen muun muassa lemmikkipotretteja, sekä kuvituksia erilaisiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi esitteisiin. Joskus tuli tehtyä Best-Inille koiria lavalaatikoihin yms. Nykyään harvemmin muuta, kun kansi- ja paitahommat vievät miltei kaiken ylimääräisen ajan.
3. Mitä tekniikoita käytät? Kuvaile työprosessiasi.
Useimmiten käytän vesivärejä. Kaikki työt alkavat A5-suttupapereista, mihin on tehty raakoja ehdotelmia ja luonnoksia. Sen jälkeen lyödään asiakkaan kanssa lukkoon idea ja lähdetään tekemään 1:1 -luonnos. Siihen asiakas voi vielä tehdä muutoksia. Sen jälkeen lähdetään maalaamaan kerros kerrokselta ja lopuksi saatan vielä käyttää mustetta lisäksi. Kun itse maalaus on valmis, skannaan sen ja korjaan tarvittaessa sävyt/kontrastin. Sen jälkeen se lähtee digitaalisesti bändille/graafikolle.
Vesivärien lisäksi teen myös tusseilla, kirjoitusmusteella, akryyleilla ja kahvilla. Kahvilla on maalattu esim. Märvel – The Hills Have Eyes EP. On jopa perus Tiimarin puuvärikynilläkin kansia tehty. Aikoinaan en käyttänyt varsinkaan värejä, joten kun Evil-lÿn – Night Of The Delusions piti tehdä väreihin, kaivettiin kaapista puuvärit 😀
4. Millainen taustasi on? Oletko täysin itseoppinut vai alaa opiskellut?
Täysin itseoppinut perse edellä puuhun -taktiikalla. Kyllä sitä tässä iässä tietenkin alkanut katumaan, ettei tehnyt aikanaan eri opiskeluvalintoja. Ja nyt kiinnostaisi todella paljon hakea oppia metalligrafiikka- ja öljymaalauskursseilta. Mutta ajanpuute on ollut tällä hetkellä esteenä.
5. Saatko toimeentulosi kuvataiteista? Teetkö piirtämisen/maalaamisen lisäksi esimerkiksi graafista suunnittelua?
Saan leipäni muualta ja olen päivätyöltäni DTP-operaattori. Olen ollut lähes samassa työnkuvassa n. 18 vuotta. Työn nimike on vain välillä muuttunut painopinnanvalmistajasta reprotyöntekijään ja graafiseen viimeistelijään jne. Aikoinaan työnkuvassani oli enemmän suunnittelutyötä mukana esimerkiksi käyntikorttien ja esitteiden suunnittelun muodossa, mutta siirryttyäni offset-puolelta flexoon, olen tehnyt vain viimeistelyä.
6. Käytätkö töissäsi apuna tietokonetta tai graafisia ohjelmia? Jos käytät, niin onko kuvituksen teossa tietokoneella tai käsin mielestäsi paljon eroa? Kuinka paljon tietokone on tuonut hyötyjä ja haittoja kuvitustyöhön?
Kaikki työt tarkistan PhotoShopissa skannaamisen jälkeen. Tarkistan lähinnä sävyt, mutta yritän olla koskematta digitaalisesti niihin liikaa, eli pelkät perussäädöt tehdään. Joskus on itse artworkia muutettu jälkikäteen, jos asiakas on halunnutkin jonkun yksityiskohdan lisätä tai jotakin pienentää/suurentaa/poistaa. Joskus saattaa myös levy-yhtiö vielä lopussa puuttua kannen kuvitukseen sen verran, että joutuu esimerkiksi peittämään jotakin, mitä ei kaikissa maissa voi hyllylle laittaa.
Yhden asiakkaan työt tosin aina väritän PhotoShopissa. Hän haluaa käyttöönsä myös pelkän tussiversion, joten teen värit myöhemmin koneella.
Itse pyrin tekemään mahdollisimman paljon käsin, koska siinä on oma tunnelmansa. Se ei ole täydellistä ja siloteltua. Se on inhimillistä ja elävää. Toki se vie työtunteja lukemattomia määriä ja koneella saisi nopeammin ja “puhtaampaa”. Tietokoneen haitat voisi kuvailla samanlailla, miten liika teknologia pahimmassa tapauksessa voisi vaikuttaa musiikkiin. Pahimmillaan levyt ovat liian siloteltuja, liian täydellisiä ja varman päälle tuotettuja, epäinhimillisen tarkkoja, ei erotu. Se jokin lämpö ja identiteetti puuttuu.
Tietokoneen hyöty sitten onkin se nopeus. Pystyy vielä muokkaamaan/korjaamaan valmista työtä helpommin (maalaan vesiväreillä, joten sitä ei pysty loputtomiin muokkaamaan verrattuna akryyli-/öljytöihin). Värinsäätömahdollisuus ja joustavuus ovat myös tietokoneen etuja. Todella taitavat kuvankäsittelijät pystyvät luomaan koneella henkeäsalpaavia maailmoja.
Joskus Photoshop tulee arvaamattoman käteväksi, kun pitäisi saada nopeasti paitadesign bändille, mutta ei ole aikaa tehdä alusta asti. Tehtiin juuri …And Oceansille uusi paita käyttäen pohjana vanhaa akryylimaalaustani ja sain vapaat kädet Photarissa sen kanssa. Se oli hauska projekti ja mielenkiintoinen, kun sai puhaltaa täysin eri tunnelman ja visuaalisen ilmeen vanhaan työhön.
7. Kuinka helpolla pääset samalle sivulle työtä tilaavan asiakkaan kanssa? Syntyvätkö ideat ja lopullinen työ nopeasti? Mikä on yleensä vaikein työvaihe?
Useimmiten asiakkaan kanssa synkkaa heti alusta. Joillakin on tarkka visio, mitä pitää seurata millilleen ja ei pääse käyttämään työhön yhtään omaa ajatusta. Onneksi se on kuitenkin todella harvinaista, koska se näkyy usein lopputuloksesta, kun on tehty jotain “kädet sidottuna”. Asiakkaan kanssa keskustellaan ensin heidän toiveistaan ja ajatuksistaan. Sitten ideoita kerätään paperille ja pallotellaan puolin ja toisin ja lopulta jokin idea nousee sieltä ykköseksi. Yhdessä sitä saadaan jalostettua eteenpäin.
Luonnosvaihe on kaikista vaikein. Paperi saattaa olla pahimmillaan tyhjä viikkoja ja luonnosta tehdään monta kertaa uusiksi. Itse maalaaminen on ns. “rauhavaihe”, kun saa vain keskittyä maalaamiseen ja työ etenee tasaisemmin ja tulee mielihyvää siitä, että vihdoin alkaa näkemään jotakin valmiimpaa.
Idea saattaa tulla samantien ensimmäisen keskustelun aikana ja raakaluonnos sen mukana. Joskus siinä menee viikkoja. On parempi antaa aikaa, kuin väkisin alkaa maalaamaan keskeneräistä ajatusta ja katua sitä myöhemmin.
8. Mistä saat inspiraatiosi töihisi? Kuunteletko esimerkiksi musiikkia samalla kun työskentelet?
Musiikki ja luonto ovat itselleni parhaat inspiraationlähteet. Maiden Fest -projektin alussa olin Lapissa viikon ja se tuli hyvin vahvasti maalauksessa esiin maisemaa ja Eddien shamaanipukua myöden. Lapin matka vaikutti myös positiivisesti siihen, kuinka pitkiä putkia jaksoin maalata ja keskittyä. Tehtiin muutamassa viikossa työ, mihin yleensä olen joutunut varaamaan 3 kuukautta aikaa.
Kotona maalatessa soi aina musiikki. Joko mies kuuntelee vinyyleitä samaan aikaan tai laitan korvalapuilla soimaan. Joskus bändit lähettävät biisejä levyltä, mitä juuri työstän ja se on auttanut pääsemään sisään työhön paremmin. Zornheym-sarjakuvaprojektin aikana kuuntelin koko ajan Zornheymin lisäksi King Diamondin tuotantoa. Puurtaminen sarjakuvan kimpussa oli yksinäistä ja paljon iltoja/öitä vievää aikaa, joten Kingin tarinat pitivät seuraa, mutta myös pitivät inspiraation ja jaksamisen yllä.
9. Kärsitkö koskaan inspiraatioblokista eli onko joskus vaikea päästä alkuun? Työskenteletkö tasaisesti vai inspiraation iskiessä yhtä soittoa putkeen? Mikä on sinulle paras keino päästä tästä blokista eroon?
Alku on aina vaikea. Joka kerta. Joskus lähtee kivuttomammin käyntiin ja joskus se ottaa aikansa. Yleensä inspiraation puute pitää hereillä öisin, mikä vie jaksamisen ja siten vaikeuttaa vielä enemmän inspiraation tulemista. Mielialat vaikuttavat myös vahvasti. Itse en pysty mekaanisesti tuottamaan taidetta ja maalaan vain silloin, kun koko sydän ja mieli on mukana. Muuten sen huomaa heti lopputuloksesta.
Silloin kun inspiraatio iskee lujaa, yritän päästä työskentelemään mahdollisimman paljon yhtäjaksoisesti, mutta kahden pienen lapsen äitinä ja päivätöissä käyvänä se on ollut lähes mahdotonta.
Blokin iskiessä paras tapa omalla kohdalla on tiputtaa koko projekti käsistä pariksi päiväksi. Piirtää jotakin muuta omaksi iloksi, kävellä metsässä ja keskittyä ihan täysin muuhun. Silloin yleensä paukahtaa jonain yönä lujaa ja kirkkaasti se ajatus ja taas harppaa projekti eteenpäin ja ja aivan uudenlaisella tarmolla.
10. Vapaa sana
Ensinnäkin kiitos haastattelusta. Harvemmin pääsee kertomaan mietteitä kansitaiteen saralta, joten oli oikein mukava ja piristävä yllätys. Haluaisin kiittää kaikkia, jotka ovat vuosien varrella tukeneet ja uskoneet työhöni varsinkin niinä hetkinä, kun olen ollut itse valmis lyömään hanskat tiskiin. Miehelleni kiitos, että on aina kannustanut ja ollut ykkösfani kaikki nämä vuodet.
On ollut upeaa nähdä kuinka paljon musiikin ja nimenomaan levynkansihommien kautta on tullut solmittua ystävyyssuhteita. Vaikka välillä on ollut raskasta, niin on tämä antanut myös paljon.
Iso kiitos myös Evil-lÿnin Anssille, joka oli ensimmäinen henkilö, joka aikoinaan tuli keikalla nykäisemään hihasta Bestial Torturen artworkin merkeissä. Sitä kautta alunperin aloin tekemään pikkuhiljaa levynkansia.
Nuorisolle neuvoksi sen verran, että toivon, että pidätte yllä kädentaitoja ja seuraatte juuri sitä polkua tulevaisuutta kohti, mitä sydän sanoo.
Kaikille hyvää ja toivottavasti keikkarikasta syksyä!
Art by Bring FB
Art by Bring Instagram
Kiitos Anulle haastattelusta!