Esa Orjatsalo/bändit

Kuka: Esa Orjatsalo – muusikko, biisintekijä, musiikkiteknikko, tuottaja
Bändit: Metal De Facto/Bloody Hell/Moottorin Jyrinä/Ex-Dreamtale

“Make Power Metal Great Again!”

…tällä lauseella kansan sydämmiin tietään siivittää uusi kotimainen power metal -jyrä Metal De Facto. Heavy Profile päätti ottaa selvää kuka/ketkä ovat tämän kunnianhimoisen hankkeen takana. Selvisikin, että vaikka kyseessä on täysin uusi yhtye, ovat sen jäsenet alalla jo entuudestaan vanhoja kehäkettuja.

Heavy Profile päätti jututtaa bändin yhtä perustajajäsentä, Esa Orjatsaloa.

1. Moikka Esa! Toimit tällä hetkellä Ensiferumin kitarateknikkona. Tietojeni mukaan perustit uuden yhtyeesi, Metal De Facton, Ensiferum-basisti Sami Hinkan kanssa? Pitääkö tämä tieto paikkansa ja haluaisitko kertoa meille lisää mistä on varsinaisesti kyse? Ketkä bändissä soittavat ja mikä on heidän roolinsa yhtyeessä?

Hyvää päivää! Kyllä, pitää paikkansa, Samin kanssa pistimme bändin pystyyn vuoden 2017 syyskuussa. Juttelimme Ensiferumin viime syyskuun Euroopan kiertueella bäkkäreillä power metallista ja siinä sitten tulin maininneeni Samille, että olin jo pari vuotta sitten työstänyt muutaman power metal -biisin, koska minulle oli tullut sellainen tunne, että kaikki mitä halusin sanoa Dreamtalen aikana, ei ollut tullut sanotuksi.

Soitin Samille demot ja hän diggaili materiaalista kovastikin. Siinä sitten ruvettiin miettimään, että mistä löytyisi bändiin laulaja, koska power metallissa laulu on kuitenkin erittäin tärkeä elementti ja hyvä laulaja on oikeastaan välttämättömyys. Melko pian muistin Mikael Salon, jonka kanssa olin jutellut yhteistyöstä vuosikymmenen alussa. Mikael osoittautui erinomaiseksi laulajaksi ja intohimoisesti musiikkiin suhtautuvaksi hemmoksi. Mikaelin kautta mukaan tuli Benjamin Connelly, joka soittaa koskettimia Mikaelin toisessa bändissä Everfrostissa. Benji sopi porukkaan erinomaisesti ja rupesimme seuraavaksi etsimään toista kitaristia ja rumpalia. Moninaisten vaiheiden jälkeen bändin toiseksi kitaristiksi päätyi Mikko “Solovaara” Salovaara (jonka varmaan jotkut saattavat muistaa erinomaisesta Kiuas-bändistä) ja rumpaliksi Atte Marttinen (ex-Kivimetsän Druidi).

2. Kuinka realistisena mahdollisuutena pidätte power metallin uutta nousua? Mitä toimenpiteitä se sinun mielestäsi vaatii? Pitäisikö vääristävä, “teknohevi” kieltää laissa ja palata sen myötä enemmän power metallin alkukantaisille lähteille vai näetkö kaupallisen “teknohevin” enemmän luonnollisena kehityksen jatkumona kyseiselle genrelle?

En sinänsä pidä pahana sitä, että musiikkityylit kehittyvät, teknohevia ei ainakaan vielä tarvitse kieltää lailla :D. Mutta olen jotenkin huomannut, että todelliselle rehelliselle power metallille on selkeästi tilausta. Itsekin diggailen tietynlaisesta konemusasta, esim. retrowave on minulle kova sana, mutta tämä kai johtuu enemmän siitä, että kyseinen tyyli kuulostaa hyvin paljon vanhalta Amigan pelimusiikilta, jonka parissa vietin lapsuuteni… Kaikki jotka ovat kuulleet MdF:n materiaalia ovat olleet huuli pyöreinä “eihän tällaista tee enää kukaan, mutta silti tämä kuulostaa tuoreelta!”.

Musiikki kehittyy aina ja ihmisten ei pitäisi kangistua kaavoihin. Power metallissa on tietyt konventionsa, mutta ei se tarkoita, että power metallia pitäisi tehdä tylsästi ja kaavamaisesti! Päinvastoin! Samat palikat voi astella hyvinkin erilaisilla tavoilla ja tuoda sitä kautta jonkinlaisen tuoreen näkökulman power metalliin. Itsehän tykkään kuin hullu puurosta vanhoista power metal levyistä, mutta en minä halua tehdä niistä hiilipaperikopiota, haluan tehdä power metallia, mutta oman itseni kuuloista.

3. Metallimusiikki pitää sinut kiireisenä; jääkö sinulla aikaa muulle elämälle?

Heh… vastaus tähän saattaisi olla hyvin erilainen jos asiaa kysyttäisiin läheisiltäni, mutta en itse koe että metallimusiikki veisi niin paljon vapaa-aikaani. Istun usein kotona tekemässä biisejä vain omaksi ilokseni (monet näistä eivät koskaan päädy yhtään mihinkään). On ehkä vähän noloa todeta, että “elän ja hengitän metallimusiikkia”, mutta ehkä se on jotain sellaista. En minä koe sitä työnä, että työskentelen päivät pitkät metallimusiikin parissa. Se on minulle rakas harrastus, josta jotenkin hirveän onnenkantamoisen kautta tuli minulle elanto.

Silloin, kun en työskentele metallimusiikin parissa, pidän yksinkertaisista
asioista… luen paljon, kalastan ja matkustelen yhdessä vaimoni kanssa. Vaikka matkustan ympäri maailmaa työkseni, ei tämä silti vähennä haluani matkustaa myös vapaa-aikanani. Olen kai hieman utelias ihminen ja haluan aina nähdä mitä taivaanrannan takaa löytyy.

4. Mitä mieltä olet musiikkialan nykytilasta? Kannattaako bändien tehdä edes uutta musiikkia nykypäivänä ja jos näin, niin miksi?

Kuten kaikki kertovat, on musiikkiala suuren murroksen vallassa. Tämä on sekä hyvä, että huono asia. Huonona asiana on tietysti murroksen aiheuttama yleinen hämmennys, josta on seurannut kaikenlaista harmia. Esimerkkinä mainittakoon streaming-palveluiden äärimmäinen artistia syrjivä tulonjakologiikka. On jossain määrin turhauttavaa, että henkilöt, jotka tekevät musiikin saavat vain murto-osan verrattuna niihin jotka jakelevat musiikkia.

Ainahan musiikkibisnes on ollut hieman, miten sen nyt kauniisti sanoisi…, epäreilua artistia kohtaa, mutta nykyään tämä on entistä räikeämpää. Toisaalta… ei ole ollut aikaa, jolloin olisi helpompaa saavuttaa valtavat yleisöt tekemälleen musiikille. Fyysisiä levyjä ei ehkä myydä niin paljon kuin ennen, mutta nyt musiikkiasi on mahdollista kuulla jokaisella maailman kolkalla. Levy-yhtiöt eivät enää ole portinvartijoita… toisaalta tämä on aiheuttanut myös valtavan runsaudenpulan. Tarjontaa on niin paljon, että fanien on enää vaikea löytää uudet artistit.

5. Missä näet Metal De Facton viiden vuoden päästä? Kuinka tosissaan te olette missionne kanssa? Mennäänkö ihan Manowar-mentaliteetilla vai tyydyttekö kenties vähempään?

Meillä on itseasiassa ihan viisivuotissuunnitelma 😀 eli tähän vastaaminen on yllättävän helppoa. Tavoitteena on julkaista 3 tai 4 albumia seuraavan viiden vuoden aikana ja saavuttaa se taso, että pystymme tekemään ensimmäisen ison headlinekiertueen seuraavan viiden vuoden aikana, toivon mukaan jo hieman aiemmin.

Vaikka “Make Power Metal Great Again” slogan voi kuulostaa huvittavalta, on sen takana kyllä ihan todellinen halu tehdä maailman parasta power metal -musiikkia. Ei tänne ole tultu nöyristelemään!

6. Kuka/ketkä ovat suurimmat vaikuttajasi? Parhaat Top 5-levysi?

Kai Hansen 😀 olen käytännössä kopioinut koko soittotekniikkani Helloweenin ja GammaRayn levyiltä. Tietysti Timo Tolkki oli myös idolini aikanaan. Suomalainen kitarasankari, joka soitti Yngwie Malmsteenin ex-kiipparistin kanssa. Se oli kova juttu.

Top 5 levyt… on vähän vaikeampi kysymys. Mutta yritetään, levyt eivät ole missään järjestyksessä:
GammaRay – Somewhere Out in Space
Stratovarius – Episode
Helloween – Keeper of the Seven Keys pt. 2
Queensrÿche – Operation Mindcrime
Anthrax – Among the Living

7. Voisitko kuvailla meille teknikon ammattitaidolla, millainen on täydellinen metallimuusikon kitara?

Täydellinen metallimuusikon kitara on tietysti se kitara, joka sopii parhaiten kyseisen muusikon käteen… mutta tämän ilmeisen vastauksen lisäksi voin tietysti kertoa, että millainen on minulle täydellinen kitara. Hieman yllättäen tykkään huomattavasti paksummasta kaulasta kuin suurin osa
metallimuusikoista. En ole koskaan ollut hirveä Ibanez-tyylisen kaulan fani.

Esimerkiksi omassa custom-kitarassani on oikeastaan käytännössä Les Paulin kaulaprofiili. Aikanaan kun teetin sen, ESP:ltä varmistivat useampaan kertaan, että olen tosissani tuon kaulaprofiilin kanssa. Yleisesti ottaen pidän itse leppärungon soundista, se tuo tiettyä keskialueen tiukkuutta ja sustainia. Samoista syistä pidän kaula-läpi-rungon -kitaroista.

Mikrofoneina käytän vastoin kaikkien tietäjien neuvoja EMG:n aktiivimikkejä. Niistä tulee hyvä rähinä jos vain osaa säätää vahvistimen niille sopivaksi. Tosin… ässänä hihasta vetäisen nyt kuitenkin Fenderin Stratocasterin, kyseisen kitaran soundi on melkolailla täydellinen sooloihin ja cleankitaroihin.

8. Kuvaile hyvä power metal -kappale.

Tämähän pätee oikeastaan kaikkiin hyviin kappaleisiin, mutta hyvä power metal -kappale saa ne pienet karvat käsivarsissa nousemaan pystyyn. Menet kananlihalle kun biisi on niin hieno. Tähän lopputulokseen on tietysti monia teitä, mutta kyllähän se on yhdistelmä hienoa melodiaa yhdistettynä yleviin taustoihin ryyditettynä loistavilla lyriikoilla. Hyvä kappale vetoaa tunteisiin, eikä ole vain
pelkkää matematiikkaa ja laskelmointia.

9. Saundikäsitykset ovat muuttuneet paljon niin live- kuin studiopuolella viimeisen 20 vuoden aikana. Analogista on siirrytty lopullisesti kotistudioihin ja täysdigitaalitekniikkaan. Parhaat ja klassisimmat power-metal -kiekot tehtiin kuitenkin juurikin n. 20 vuotta sitten ja huomattavasti alkeellisemmalla kalustolla kuin nykyään.

Osaatko selittää tämän ilmiön meille ja lukijoille?

Miksi monen musiikkigenren laatu (sävellykset, tulkinta, persoonallisuus jne.) huononee kun musiikin teknologia kehittyy?  Tuliko power metallista liian geneeristä ja tylsää siinä vaiheessa kun “yltiöprosessointi” otti kyseisestä genrestä liiaksi vallan?

Tämä on oikeasti erinomainen kysymys! Kliseisesti vastaan hieman sananlaskua mukaillen, että teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Nykyään bändit harvemmin sovittavat asioita yhdessä ja tekevät kaikki sovitukset jollain midisekvensserillä tai Guitar Pro:lla. Joskus on ihan hyvä istua samassa huoneessa ja pallotella ideoita, tietysti tämän voi tehdä myös etänä.

Teknologia on mahdollistanut sen, että levyn pystyy tekemään paljon vähemmillä resursseilla. Omalla tavallaanhan tämä on hyvä asia siinä mielessä, että nykyään kaikki voivat tehdä musiikkia. Samalla kertaa tämä on myös huono asia, sillä nykyään kaikki voivat tehdä musiikkia.

Ennen piti osata jotain ja välissä ennen studioon pääsyä oli usein portinvartija, koska studioaika maksoi rahaa. Nykyään kuka vain voi hankkia ilmaiset softat ja vähän rautaa, joilla voi tehdä levyn. Ja sitten julkaista mitä tahansa sattuu. Jotkut osuvat, useimmat eivät.

Ihmiset eivät oikeasti tajua millainen merkitys vision omaavalla tuottajalla on levytuotantoon. Sinänsä se on aivan sama onko tuo tuottaja bändin jäsen vai joku ulkopuolinen, mutta jollain tarvitsee olla
ne kaikki langat käsissä ja selkeä visio siitä mitä halutaan tehdä.

Äänenlaadullisesti elämme jännää aikaa, periaatteen tasolla digitaalitekniikan kehitys on mahdollistanut erinomaisen äänenlaadun kaikille, mutta tämä uhrataan usein sen vuoksi, että oma äänite soisi lujempaa. Ilmiö on tietysti luonnollinen, koska ihmisen aivot toimivat sillä tavalla, että kovempaa soiva kuulostaa paremmalta, vaikka se ei sitä olisikaan.

Jos palataan vielä hiukan tuohon visioon ja siihen miksi digitaalitekniikka on omalla tavallaan huonontanut äänitteiden laatua… raitamäärissä ei enää ole rajoituksia (tai no, on… mutta ne ovat lähinnä tähtitieteellisiä), jolloin sovitukseen voidaan lyödä aina vain lisää tavaraa sitä mukaan kun bändi tai sovittaja kokevat sen tarpeelliseksi.

Itse otin MdF:ssä hieman erilaisen tavan. Päätimme heti alusta lähtien, että emme käytä livenä taustanauhoja ja haluan, että kuulostamme livenä kuitenkin samalta kuin levyllä. Kun teimme sovituksia, tämä asia oli mielessäni kokoajan ja levyn raitamäärät ovat nykyaikaan aika vaatimattomat.

Tämä on tietoinen valinta. Kaikki mitä levylle päätyi on toteutettavissa oikeasti bändinä
livenä (parit puheosuudet samplaan ja Benji laukaisee ne kiippareistaan oikealla hetkellä, koska en halua päästää monologimies Sami Hinkkaa vauhtiin, muuten koko keikka menee miehen puhuessa 😛 ).

Ennen kaikkea musiikin pitää kuitenkin herättää tunteita. Tämä tuntuu unohtuvan valitettavan monelta uudelta (ja vanhaltakin) bändiltä. Minä haluan, että kuulijan ihokarvat nousevat pystyyn, kun vanha legioonalainen vihdoin laskee aseensa ja on aika palata kotiin, mutta soihtu ei silti sammu vaan sille löytyy uusi kantaja!

Musiikin tarvitsee tukea lyriikoita ja lyriikoiden musiikkia. Musiikin tulee herättää suuria tunteita, samalla lailla kuin omat suosikkilevyni tekevät. Ei kukaan jaksa kuunnella sellaista musiikkia pitkään, jossa ei ole mitään sanottavaa, mitään tarinaa saati tunnelatausta. Kuulostaa taas ihan järjettömän kliseiseltä, mutta kun teen musiikkia omalle bändilleni se tulee ”suoraan sydämestä”, mitä ikinä tällä sitten tarkoitetaankaan. Teen kappaleita niin, että olisin itse aivan pähkinöinä jos joku julkaisisi tällaisen levyn. Ei riitä, että se on ”ihan jees”, sen tarvii olla tehty täysillä ja kaikkensa antaneena.

10. Vapaa sana

Kiitos teille, että teitte tämän jutun. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi antanut haastattelun oman bändini tiimoilta ja on mukava kertoa hieman missä mennään. Metal de Facto julkaisee ensimmäisen levynsä ensi vuoden alkupuolella, sitä ennen tulossa on mahdollisesti hieman maistiaisiakin sinkun tai videon muodossa.

On aika palauttaa Power Metal takaisin valokeilaan ja loistoon. Make Power Metal Great Again!

Metal de Facton FB

Kiitos Esalle haastattelusta!