Kuka: Henri Aalto, kitaristi
Bändit: H.A.B. – Henri Aalto Band
Henri Aalto on vaasalainen kitaravirtuoosi sekä sooloartisti, jonka tyyliä voisi kuvailla helpolla jazzin ja rockmusiikin risteytykseksi, eli fuusioksi. Henrin soittotyylistä on kuultavissa niin Steve Vain kuin myös Joe Satrianin vaikutteita. Monien muiden kotimaassa esiintyvien ammattikitaristien tavoin, Aalto on myös aktiivinen youtubettaja sekä musiikinopettaja.
Allekirjoittaneessa Henrin tyyli herätti kiinnostusta juurikin sen takia, että hänen poikkeava soittotyylinsä on enemmän rinnastettavissa amerikkalaiseen rockfuusioon kuin perinteiseen eurooppalaiseen rockkitarointiin jonka ulosanti makaa usein yksinkertaisempaan ja suoraviivaisempaan ulosantiin. Henrin soitosta on siis kuultavissa paljon 70-ja 80-luvun amerikkalaiselle fuusiorockille ominaisia pääpiirteitä.
1. Moikka Henri!
Olet soittanut sähkökitaraa jo pidemmän tovin. Koska ja miten aloitit kitaransoiton? Missä koet seisovasi sen suhteen juuri nyt?
Aloitin kitaransoiton ala-asteen kolmannella luokalla vuonna 1982. Ekat pari vuotta opeteltiin perussointuja, komppaamista ja helpohkojen kappaleiden soittamista. Olin oppilaana silloisen asuinpaikkamme Sulvan musiikkikoulussa. Noin 12-vuotiaana siirryin sähkökitaraan. Vuosi taisi silloin olla 1985. Silloin sain opettajakseni yhden vanhemman pojan, joka osasi soittaa Ritchie Blackmooren sooloja. Ensimmäisen kerran näin miten niitä oikeasti soitetaan, ja tajusin, että tuota haluan myös tehdä!
Samoihin aikoihin kolahti myös Hendrix, ja pari vuotta myöhemmin Satriani, Vai, Malmsteen jne. Vasta hieman myöhemmin aloin perehtymään jazz/ rock-kitarointiin opiskelemalla sekä jazz-teoriaa että jazz-kitaransoittoa musiikkiopistossa Mustasaaressa.
Olen huomannut, että soiton oppimista voi jatkaa läpi elämän. Se ei koskaan lopu. Aina löytyy alueita soitossa joita voi parantaa. En koe sitä lannistavana asiana vaan päinvastoin. Juuri tämä asia on motivoinut kehittämään itseäni ja jatkamaan aina eteenpäin.
2. Toimit kitaristina suurimmaksi osaksi sooloartistin nimikkeen alla. Onko instrumentaalimusiikilla vaikea saada keikkoja? Keikkailetko aina yksin taustanauhojen kanssa vai onko sinulla mukanasi toisinaan myös oma bändi?
Suurimmaksi osaksi keikkailen aina taustanauhojen kera. Se on järjestely- ja kustannuskysymys. Keikkoja on helpompi buukata, kun tarvitsee huomioida vain oma kalenteri. Siinä myös säästää rahaa. Välillä keikkailen myös bändini H.A.B – Henri Aalto Bandin kanssa. Olemme muun muassa soittaneet Saksassa Ulmissa, Neu-Ulmissa ja Munchenissä 2016 ja 2017. Aloitamme uuden albumin työstämisen kesäkuun alussa.
Instrumentaalimusiikkiin painottuvia keikkoja on kyllä vaikea saada, marginaalimusiikkia kun on. Mielestäni olen kuitenkin päässyt viimeisenä parina vuotena eteenpäin näissä hommissa. Erityisesti minua on auttanut brändäys ja että sain yhteistyöpartneriksi suomalaisen TAISTO-guitarsin, joiden kanssa olen päässyt muun muassa Fuzz Guitar show:hun ja Helsinki Tonefestiin. Nämä asiat sitten vuorostaan helpottavat muiden keikkojen saamista. Pitkäjänteisyyttä tällä alalla pitää kyllä olla:-) Ja myös tavoitteita!
Oletko törmännyt musiikkia kaupatessasi ennakkoluuloihin liittyen musiikkisi instrumentaalisuuteen? Ymmärtävätkö ihmiset vielä instrumentaalimusiikkia kuten ennen?
Kyllähän niihinkin on törmännyt. Luulen, että tämän tyylinen musiiki vaatii ‘musikaalisen’ kuuntelijan ja yleisön joka ‘ymmärtää’ musiikkia: sellaisen ihmisen, jota oikeasti kiinostaa itse kitaransoitto ja musiikki, ja ei niinkään imagojutut.
Kyllä marginaalimusiikille silti yleisöä vielä kumminkin löytyy. Eritysesti ikäluokissa 35v +. Monissa, eritysesti nuorissa ihmisissä olen huomannut kiinnostusta simppelimpään mainstream-pop-konemusaan, mikä tietenkin on tämän ajan henkeä, ja se on ihan ok! Pidän itse esimerkiksi Aviciin pop-musiikista.
Mutta, ollaanhan sitä aika kaukana sähkökitaran kultahetkistä, jotka mielestäni sijoittuvat vuosiin 1988- 1990, jolloin Satriani, Vai, Gilbert ja Malmsteen olivat kunikaita nuorison parissa:-)!
3. Soittotyyliäsi voisi kuvailla modernin jazzin, fuusion ja instrumentaalirockin ristisiitokseksi. Mikä sinua tässä ulosannissa kiehtoo eniten?
Yleistä kun on, että kitaristit suuntautuvat kotimaassamme joko pelkästään rockin/metallin tai kokonaan kevyen viihdemusiikin alueelle. Ulosannistasi kuulee helpolla, että et ole halunnut rajata itseäsi liikaa yksien raamien sisälle.
Minua itseäni on eritysesti kiehtonut jazz ja fuusio sekä soittajat kuten Pat Metheny, Al Di Meola, Joe Pass, Frank Gambale sekä myöhemmin myös Allan Holdsworth. Luulen, että soittotyylissäni yhdistyvät nuoruusaikani rock- ja blues-vaikutteet: Satriani, Vai, Malmsteen, Hendrix, Stevie Ray Vaughan, sekä Jeff Beck.
Olen aina ollut huono plagioimaan muita täysin nuotilleen, joten minusta muodostui jonkinlainen hybridi/fuusio-muusikko! En ole ihan täysin “rock”, enkä “metallisti”, enkä kumminkaan ihan “jazz” tai “blues”, mutta kaikkia noita genrejä löytyy silti minun soittotyylistäni ja musiikistani.
Onko sinulla musiikkikoulutustaustaa?
Olen opiskellut pop/jazz-kitaraa, jazz-teoriaa, harmoniaoppia, säveltapailua ja musiikin historiaa tasoihin 1-3 asti Mustasaaren Musiikkiopistossa vuodet 1993-1999. Päästötodistus on vuodelta 1999.
Varsinaista ammattitutkontoa minulla ei kuitenkaan ole, ainoastaan opistotason tutkinnot.
4. Toimit oman musiikin esittämisesi lisäksi myös musiikinopettajana.
Kuinka itse koet oppilaidesi mieltymysten muuttuneet vuosien saatossa verrastettaessa ajassa vaikkapa 10-15 vuotta taaksepäin?
Nykyään kitaraoppilaat ovat enemmän kiinnostuneita singer-songwriter -biisien soitosta, eli niitä mitä Spotify-listat toistavat nyt.
…..tai sitten halutaan oppia nopeasti soittamaan teknisiä likkejä suoraan TAB:eista, skippaamalla kaikki teoria, joka mahdollistaisi itse vastaavien luomisen. Tämä on huolestuttava suunta. Ihmiset haluavat oppia kopioimaan kaiken maailman fraaseja, mutta ei välttämätä ihan osata käyttää niitä käytännössä, puhumattakaan miten itse luodaan omia vastaavia tai orginaaleilta kuulostavia sävelkulkuja. Tämä taas vaatisi mielestäni musiikin perusteiden ymmärtämistä, eli sitä teoriaa, säveltapailun opiskelua jne.
Tänäpäivänä oletetaan että kaikki tapahtuu hetkessä – etsitään helposti kaikessa oikotiet.
5. Toimipaikkanasi on Vaasan alueen ympäristö. Millaisena näet ja koet Vaasan musiikkikentän tilan juuri nyt vuonna 2019? Missä on menty eteenpäin ja missä asioissa olisi puolestaan parannettavaa?
Mielestäni täällä on aika hyvin keikkapaikkoja. Vaasassa on paljon ravintoloita ja uusia on myös tullut sitä mukaan kun vanhat ovat kadonneet. Vaasassa on paljon soittajia ja bändejä, ja aina tänne mahtuu uusia sekaan.
Se mikä saa kumminkin ammattimaisemman meiningin erottumaan harrastelijuudesta ovat asiat kuten brändäys sekä ammattimainen panostus muusikkouteensa ja artistina olemiseen. Esimerkiksi itse voi toimia omana mainostajanaan ja myydä omat keikkansa.
Paranneltavaa Vaasan soittopiireistä löytyy myös: jos kaikki muusikot ja artistit ajattelisivat alaansa työnä/ammattina ja sopisivat, että kukaan ei menisi esimerkiksi hirmuisella alipalkalla firmojen juhliin soittamaan, niin pikkuhiljaa ei monenkaan muusikon tarvitsisi olla muissa päivätöissä soittohommien lisäksi. Itse voisimme siis mahdollisesti eheyttää alaamme toimimalla näin.
6. Jokaisella muusikolla on olemassa omat hiotut spesiaaliteettinsa, kuin myös ne alueet, joissa löytyy varaa kehittyä. Mitkä koet itsesi parhaiksi puoliksi muusikkona ja soittajana ja mitkä osa-alueet taas vaatisivat enemmän työstöä?
Koen, että parhaat puoleni ovat ne mihinkä olen viimeiset 10-15 vuotta panostanut 100 prosenttia: oma melodinen instrumentaalipainotteinen kitarointini. Olen hieman tekninen, mutta en kuitenkaan liian hiottu! Voimakkuuteni ovat melodiset teemat.
Hiomista olisi varmasti tällä hetkellä ihan basic funk n rhythm – soitossa, koska tälläiset osa-alueet kärsivät kun focus on paljon leadin soitossa! Ja aina siinäkin kuitenkin löytyy parantamista!
Haluaisin myös oppia soittamaan hyvin esimerkiksi jotain klassisia kitarateoksia.
7. Millaista soittokalustoa suosit?
Käytän enimmäkseen TAISTO GUITARS V25 fr Henri Aalto custom kitaraa ja Hughes and Kettner Tubemeister 18 w eri kaiuttimilla. Käytän myös IQS kitarankieliä.
8. Suurimmat vaikuttajasi kitaramusiikin ulkopuolelta?
J.S.Bach ja Avicii tulevat esimmäisinä mieleen 🙂
9. Jos sinun pitäisi valita maailman paras kitarabiisi nuottikuvan perusteella, mihin valintaan päätyisit?
Steve Vai – Alien Water Kiss.
10. Vapaa sana
Suuret kiitokset tästä haastattelusta Heavy Profilelle!
www.henriaalto.com
H.A.B. – Henri Aalto Band videos
Henri Aalto Youtube
Kiitos haastattelusta!
Haastattelu: Pekka Montin
Editointi: Aili Viitanen