Kuka: Jukka Salovaara – tuottaja, muusikko, musiikkiteknologi
Bändit: Sole Remedy, Dawn of Solace, Crib45
Jukka Salovaara on Sole Remedyssä, Dawn of Solacessa ja Crib45:ssa vaikuttanut kitaristi-laulaja, sekä monipuolinen musiikkiteknologi, joka työskentelee muun muassa Audiamond-studiolla Orimattilassa, sekä The Blanko -yhtyeen livemiksaajana. Heavy Profile päätti jututtaa Jukkaa musiikin tekemiseen, tuottamiseen ja keikkailuun liittyen. Juttua riittää joten aloitetaan!
1. Hei Jukka! Olet hiljattain helsinkiläistynyt muusikko ja musiikkiteknologi. Toimit kitaristina, laulajana, ääniteknikkona, miksaajana ja tuottajana. Mitä näistä tehtävistä teet tällä hetkellä eniten? Mikä rooli on mieluisin?
Moro! Ammatillisesti toimin tällä hetkellä eniten ääniteknikkona, miksaajana ja tuottajana. Eniten tulee tehtyä live-puolen hommia, mutta myös studiolla tulee viihdyttyä äänittäjänä. Toki kotosalla eniten näistä vaihtoehdoista toimin kitaristina, auton ratissa taas laulajana.
Perinteiset bändihommat ovat kesän aikana jääneet vähän vähemmälle, mutta olisi taas tarkoitus lisätä sitäkin osastoa eli kitaristi-laulajan hommia. Kaikissa rooleissa on omat hienot ja huonot juttunsa. Live-puolella on helkkarin siistiä miksata hyvää bändiä, jonka soitto svengaa, kalusto on kunnossa ja biisit rullaa. Sama pätee myös studiolla äänittämisessä ja tuottamisessa. Kitaristin/laulajan hommassa siisteintä on biisien kirjoittamisen ohella se 35-70 minuuttia lavalla, myös keikkareissut oikealla porukalla ja jutut keikkabussissa ovat hauskoja hetkiä. Jännitän aivan pirusti ennen keikkaa, myös miksaustiskin takana. Jännittämisen tunteesta en liiemmin välitä. Enkä odottamisesta.
2. Missä yhtyeissä vaikutat itse soittajana tällä hetkellä? Millainen musiikillinen polkusi on ollut?
Jottei tämä menisi kauhean pitkäksi jaaritteluksi niin typistän vähän historiikkiani. Aloitin kitaransoiton yhdeksän vuotiaana veljeni innoittamana. Tuli pitkään soiteltua itsekseen, kunnes perustimme kavereiden kanssa vuonna 1998 Sole Remedyn, jossa olen siitä asti toiminut laulaja-kitaristi-biisinkirjoittajana. Siitä kaikki oikeastaan alkoi kunnolla.
Meillä oli bändissä rakkaus Toton, Kingston Wallin ja Dream Theaterin musiikkiin hyvin varhain, mikä pitkälti paljon värittikin alkuaikojen jammailua. Vuosien saatossa mukaan on tullut raskaamman ja melankolisen osaston musiikki ja sitä myöden olen vähän hakenut inspiraatiota musiikin tekemiseen muualtakin. Liityin laulajaksi heinolalaiseen bändiin nimeltä Neverend vuonna 2004 ja toimin siinä noin vuoteen 2010 asti, jolloin bändi hiljalleen vain lakkasi toimimasta. Musiikillisesti Neverend soitti teollishenkistä melodista kuolonmetallia. Julkaisimme pari EP:tä ja keikkailimme ympäri Suomea.
Joskus 2005-2006 tienoilla liityin Dawn Of Solaceen kitaristi-laulajaksi ja kävin The Darkness -levylle luikauttamassa kitarasoolon ja huutamassa taustalauluja. Kyseisen orkesterin kanssa meni pari kolme vuotta keikkaillessa kunnes se lopetti toimintansa. Vuosien saatossa tuli tehtyä pari Sole Remedyn levyä, keikkailtua ja käytyä erinäisillä tuurauskeikoilla, milloin laulamassa milloin kitaroimassa. Yhtenä vuonna minulla taisi olla viisi bändiä aktiivisena, silloin tuli keikkailtua paljon Lahden Torvessa.
Vuonna 2009 valmistuin musiikkiteknologiksi, josta musiikin ammattilaisen urani melkeinpä virallisesti alkoi. Liityin Crib45-bändiin syksyllä 2018 väliaikaisena jäsenenä. Olen siinä edelleenkin mukana ja treenaillut uusia biisejä studiota varten. Tällä hetkellä vaikutan siis Sole Remedy ja Crib45 -yhtyeissä kitaristi-laulajana.
3. Olet ollut ääniteknikkona Audiamond-studiossa vuodesta 2013. Millaisen musiikin tuotantoon olette profiloituneet?
Meillä ei sinällään ole profilointia, koska jokainen Audiamondin jäsen tekee milloin mitäkin. Meitä on tällä hetkellä 10 jäsentä mukana. Tiedän jotakuinkin mitä muutama tyyppi tekee tai minkälaisen musan parissa. Esimerkiksi Matias Ahonen on erikoistunut masterointiin ja tekee sitä pääasiassa, mutta en ole täysin kartalla jokaisen profiloinnista. Johtuu ihan siitä, että tulee keskityttyä omiin töihinsä enemmän.
Välillä tulee tehtyä yhteistyötä muiden jäsenten kanssa, esimerkiksi livepuolella, jossa työnteko kimpassa onkin erittäin sujuvaa. Tietysti masteroitan kaikki miksaukseni aina Matiaksella, jos se asiakkaalle vain sopii.
Omalla kohdalla profilointi on myöskin aika häilyvä. Vaikka olen ehkä eniten profiloitunut raskaamman musiikin saralla niin olen live-puolella miksaillut yhtä jos toista kokoonpanoa aina big bandista singer-songwriter -osastoon. Olen myös tehnyt televisio-ohjelmien tunnareita yhteistyössä kaverin kanssa (mm. Lentokenttä, Suomen Surkein Kuski ja -Nikkari). Voisi siis ehkä sanoa, että olen joka paikan höylä.
4. Kolme vinkkiä musiikkiaan äänittämään tulevalle bändille: mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon studion ja äänittäjän näkökulmasta?
1. Opetelkaa soittamaan biisinne oikein ja sovittakaa ne mieleiseksenne ennen studioon tuloa. Mikäli tarvitsette apua siinä, kysykää hyvissä ajoin ennen äänitysten alkamista apua sovitusten suhteen esim. tuottajalta.
2. Mikäli jokin juttu soittajalta “ei vaan lähe” treeneissä niin muuta sitä itsellesi helpommaksi. Studioaikaa kuluu hukkaan, kun tulet treenaamaan soittoasi äänityksiin. Kun ottoja tulee ottojen perään, voi sitä luonnehtia treenaamiseksi.
3. Muistakaa, että ongelmia tulee ja kukaan ei ole täydellinen. Olkaa itsellenne armollisia ja ottakaa huomioon ulkopuolisen korvaparin näkemys asiasta. “Hyvä siitä tulee kun sen maalaa.”
5. Oletteko huomanneet musiikkialan muutokset studionne näkökulmasta: onko äänittäviä bändejä nykyään vähemmän kuin vaikka 2000-luvun alussa?
Näin olen asian itse ymmärtänyt, että monet bändit tykkäävät itse äänittää materiaalinsa kotioloissa. Eikä siinä sinällään vikaa ole, jos vain osaat hommat hyvin. Audiamond on toiminut vuodesta 2012 lähtien, mutta asiakkaita meillä on aina ollut aika tasaisesti. Studiolla äänittäviä bändejä on vähemmän, mutta miehistömme tekee niin sanottua kenttätyötä enemmän. Mielellään sitä tekisi enemmänkin studiolla nauhoituksia, siellä kun on mukavaa ja rauhallista äänitellä ja miksailla. Ehkäpä sitä studiota vaan pitäisi mainostaa enemmän?
6. Toimit myös The Blanko -yhtyeen livemiksaajana. Pitävätkö huhut paikkansa, että nykynuorisoa ei enää bändikeikoilla näy? Onko keikkailu Suomessa nykyään erilaista kuin 10 vuotta sitten?
Onhan se myönnettävä, että vielä reilu 10 vuotta sitten näkyi enemmän porukkaa niin sanotuilla pienemmillä keikoilla. Tuli vedettyä yhden jos toisenkin tuntemattoman bändin kanssa keskellä viikkoa niin, että porukkaa oli saman verran kuin nykyään vähän tunnetumman bändin viikonloppukeikalla. Toki esimerkiksi The Blankon keikoilla on aina porukkaa sen verran, että bändistäkin on mukava soittaa, mutta semmoista yleisön ahtautumista on havaittavissa vähemmän, joskin sitäkin tapahtuu. Se on tietenkin yleisön näkökulmasta miellyttävämpää, että on vähän enemmän tilaa liikkua.
Olin tuossa taannoin miksaamassa Blankoa akustisella keikalla Lahdessa, jossa käytin etäohjattua järjestelmää. Valitettavasti iPadini oli huollossa, joten jouduin turvautumaan läppäriin. Eihän siitä meinannut mitään tulla kun porukkaa oli sen verran paljon, ettei paikassa mahtunut liikkumaan. Vuosi takaperin tuli tehtyä eräs koko päivän kestävä ilmainen ulkoilmatapahtuma Lahdessa, jossa esiintyjiä oli aina loistavista bändeistä räppäreihin asti. Eipä siellä kauheasti porukkaa ollut, muutama kymmen parhaimmillaan jonkun esityksen aikana. Illan viimeinen esiintyjä oli duo, jossa jokseenkin nimeä saanut singer-songwriter (jonka nimeä en tietenkään tällä hetkellä muista) veti biisejään erittäin hyvän basistin kera. Ilta oli jo hämärtynyt, duo veti kunnialla setin läpi ja tunnelma oli kaiken kaikkiaan erittäin hieno. Yleisöä ei vaan ollut.
On myönnettävä myös, että en itsekään käy niin sanotuilla random-keikoilla enää juurikaan, mutta luulen sen johtuvan siitä, että saan tarpeellisen annoksen työn ohessa. Toisinaan sitä on ihan fiiliksissä miksaustiskin takana, etenkin The Blankon keikoilla, että nyt bändi svengaa, yleisö on messissä ja soundit ovat hyvät.
7. Millainen äänimaailma puhuttelee sinua eniten? Onko sinulla tietty tyyli, jota haet toimiessasi tuottajana?
Olen havainnut tuotoksissani semmoisen mahtipontisuuden tavoittelun, eräänlaisen pompöösiyden. Se luonnollisesti tulee ihailemaltani Devin Townsendilta. Vanhemmiten olen myös tykästynyt rujompaan soundiin, tai semmoiseen luomumpaan. Tuli tuossa vuosi takaperin miksattua vähän vähemmän pompöösiä, enemmän in-your-face -tyylistä tykitystä studiolla. Haluaisin päästä äänittämään erittäin osaavaa bändiä studiolla livenä ja miksata tuotoksen. Yksi lempilevyistäni kautta aikain on The Raging Honkiesin ‘We Are The Best Band’, joka kuulostaa siltä, että jannut ovat tykittäneet livenä studiolla purkkiin pohjat.
Vaikka totesinkin aluksi mahtipontisuuden tavoittelun niin pyrin kuitenkin aina löytämään bändille omanlaisen soundin ja haistelemaan mitä he haluavat. Lisäksi toiveena on, että bändi olisi sen verran taidokas ja kokenut, ettei tarvitsisi turvautua liiaksi instrumenttien editointiin vaan pystyisi antaa soiton kuulua luonnollisena. Toisinaan hommat toimii hyvin, toisinaan joutuu nykyteknologiaa hyödyntämään. Tällast tää o!
8. Oletko toiminut tuottajana myös omissa yhtyeissäsi? Onko musiikillisen lopputuloksen kannalta parempi, jos tuottaja on musiikintekoprosessiin kuulumaton henkilö?
Olen tuottanut kaikki Sole Remedyn levyt, kolmas levy pitäisi julkaista piakkoin. Lisäksi olen miksannut kakkos- ja kolmoslevyt. Olen myös äänittänyt, miksannut ja aputuottanut Crib45:n molemmat pitkäsoitot, joskin en tuolloin vielä ollut bändissä jäsenenä.
Kaikki riippuu siitä mitä haetaan ja kuinka vahva näkemys tuottajalla on.
Voin rehellisesti myöntää, että toimin paremmin tuottajana muissa projekteissa kuin oman bändin kanssa. Etenkin Sole Remedyn kohdalla olen aivan liian omissa sfääreissäni omia tuoksuja haistelemassa, etten aina tajua mikä on Hugo Bossia ja mikä kakkaa, koska välillä hajuvesi haisee pahalle ja paska taas hyvälle. Olen tässä jo melkein luvannut itselleni ja bändikavereille, että seuraavan levyn ainakin miksaa joku muu kuin minä. Tosin, sanoin samaa ennen kolmatta levyä.
Lisäksi olen sitä mieltä monen kuullun levyn kohdalla, että olisi ollut lopputuloksen kannalta parempi mikäli ulkopuolinen tyyppi olisi tuottanut ne. Otan nyt esimerkiksi yhden lempibändeistäni Dream Theaterin. Heille tekisi hyvää palkata ulkopuolinen tuottaja ja kokeilla tulisiko sieltä jotain klassikon kaltaista vielä ulos. On myös myönnettävä, että esimerkiksi Dream Theaterin ‘Scenes From A Memory’ on klassikko ja senhän on tuottanut parivaljakko Petrucci & Portnoy.. mutta siitäkin on jo 20 vuotta ja onhan bändi suoltanut paljon mitään sanomattomia levykokonaisuuksia sen jälkeen. ‘Six Degrees Of Inner Turbulence’-levystä tykkään kyllä vieläkin, mutta siitä eteenpäin on ehkä vain yksittäisiä biisejä sieltä täältä mainitsemisen arvoisia.
Onhan se tosin sama Devin Townsendinkin kohdalla, että kaikki levyt “ei vaan lähe”, mutta monissa näistä tapauksista Devin on myös itse myöntänyt, että tuli tehtyä vähän pakon edessä jotain, mihin ei ole täysin tyytyväinen. Arvostan suuresti ihmisten rehellisyyttä etenkin omien tuotosten kohdalla, se täytyy mainita. Ulkopuolinen korvapari ja auktoriteetti session aikana saisi aikaan erilaisia tuloksia ja siinä välttyisi mahdolliselta sillisalaatilta tai jopa katastrofilta.
9. TOP 5 sinulle kaikkien aikojen merkityksellisintä albumia. Perustelut ovat suotavia.
Viisi? Tosi paha alkaa valkkaamaan TOP 5:ttä. Tein taannoin Facebookissa TOP 10 -postauksen, jota en tosin lähtenyt nakittamaan kenellekään, vaikka se asiaan olisikin kuulunut. Noh, tässäpä nyt viisi, satunnaisessa järjestyksessä:
1. Devin Townsend – Terria. Avasi musiikillisesti, tuotannollisesti ja etenkin laulullisesti täysin uuden maailman minussa. Kuinka joku pystyykin laulamaan noin? Alkufiilikset olivat, että aivan kuin Pink Floyd olisi alkanut tehdä raskasta metallia.
2. The Raging Honkies – We Are The Best Band. Kuuntelen tämän levyn ehkä pari kertaa vuodessa läpi. Minulle Nirvana ei koskaan ollut mikään juttu, mutta kun kuulin tämän levyn 90-luvun puolella aloin 2010-luvulla viimein tajuamaan Nirvanan hienouden. Eihän tuossa ole mitään järkeä, mutta noin 20 vuotta kesti tajuta Nirvana ja en olisi tajunnut niitä ilman The Raging Honkiesia. Mike Landau, joka on yksi lempparikitaristeistani, soitti ja lauloi tässä bändissä. Yksi maailman parhaimmista kitarasoundeista on tällä levyllä.
3. Tool – Lateralus. Näin Toolin Provinssirockissa 2001 enkä ollut kuullut yhtäkään biisiä heiltä. Tuohon aikaan nu-metal oli monelle kova juttu ja aloin itsekin lämpenemään etenkin Kornille pikkuhiljaa. Toolilla oli “hieno” slotti Godsmackin ja Limp Bizkitin välissä. Kaveri totesi ennen keikkaa Toolin olevan eräänlaista “emotional punkkia”. Noh, tuo termi lensi välittömästi roskiin ensimmäisten biisien aikana. “TÄÄHÄN ON PROGEE!!!” muistan riemusta kiljuneeni. Välittömästi levykauppaan viikonlopun jälkeen ja ensimmäiset kuuntelukerrat menivät täysin hämyssä. Levy muutti täysin käsitykseni progressiivisesta musiikista ja bändisoitosta tahtilajeineen ja grooveineen. Levyn mystisyys kiehtoo yhä.
4. Dream Theater – Awake. Kuuntelin levykaupassa vuonna 1997 Dream Theaterin Falling Into Infinityä. Rakastuin välittömästi ja fanitus alkoi. Pakkohan se oli saada muukin tuotanto käsiin ja sinällään vaikea on päättää mikä klassisista DT-lätyistä on “THE” levy kun vaihtoehtoina on Images&Words ja Scenes From A Memory. Awake kuitenkin nousee niukasti ykköseksi tummine sävyineen ja sopivan progressiivisena soitinpornona, puhumattakaan klassikkobiiseistä.
5. Toto – Kingdom Of Desire. Mitäpä olisi lista ilman ensimmäistä fanituskohdettani Totoa? Tätä levyä tuli kuunneltua nuorempana puhki asti ja kyllähän se edelleen on levylautasella silloin tällöin. ‘Jake To The Bone’ -biisiä tuli soitettua Sole Remedyn keikoilla alkuaikoina. Steve Lukather on yksi lempparihahmoistani.
Kunniamaininnat:
Katatonia – Viva Emptiness (alkuperäinen versio)
Opeth – Blackwater Park
Porcupine Tree – In Absentia
Gojira – L’enfant Sauvage
Steve Lukather – Candyman
10. Vapaa sana.
Kiitos ja kumarrus. Stay trü to yourself, be excuisite to each other, may the forks be with you, live longer properly. Olkaa kilttejä lapsia.
Audiamondin sivut
Audiamond FB
Sole Remedy FB
Crib45 FB
Sole Remedy Spotify
Haastattelu ja editointi: Aili Viitanen