Kuka: Kimmo Perämäki, laulaja, kitaristi, biisintekijä
Bändit: Masquerage / Backhill & Spellwitch / Celesty
Kimmo Perämäki on hahmoja, jotka ovat luettavissa kotimaamme kentällä ns. pitkän matkan kulkijoiksi. Kimmon edustamina tyyleinä on lähes poikkeuksetta ollut aina vanhanliiton power- ja heavymetal. Heavy Profile päätti jututtaa tätä “Pohjanmaan Kiskenä” tunnettua miekkosta ja lopputuloksen voitte lukea nyt alhaalta..olkaa hyvä.
1. Moikka Kimmo! Mitä kuuluu?
Pohjanmaan Kiske 😀
Hyvää kuuluu. Loistava kesä takana kaikinpuolin. Kerrankin oli kelit kohdillaan. Pojan kanssa tuli useampaan kertaan käytyä uimassa.
2. Sinut muistetaan ensisijassa Celesty-yhtyeen alkuperäislaulajana ja monille tämän yhtyeen olemassa oleville die hard -faneille edustat yhä edelleen sitä ns. ainoaa ja oikeaa Celesty-laulajaa.
Haluaisitko jakaa meille omia muistojasi noilta ajoilta kyseisen yhtyeen riveistä? Mennäänkö enemmän plussan kuin pakkasen puolelle? Taidamme mennä jokatapauksessa kuitenkin jo lähes 20 vuotta ajassa taakse päin…
Kyllä siitä jo yli 15 vuotta on.
Plussan puolelle mennään. Hyviä muistoja jäi, sekä paljon opin kuinka tehdä ja kuinka missään nimessä ei tehdä. Celesty oli merkittävä välietappi, vaikka aikakausi ei ollut itselle kokoaikaa sitä parasta antia. Armeija ja armeijasta pääsyt sijoittuivat tähän aikakauteen. Hauskaa siis oli riittävästi. Ihmisiä tuli suututettua.
Meillähän oli Nummirokissa pari vuotta sitten reunion silloisella line-upilla.
Valitettavasti omalta osalta meni mönkään hitusen. Oli ääni tohjona käytännössä koko kesän.
Poika aloitti päivähoidot ja sitä kautta kokoajan tauti päällä. Olin Nummessakin kurkunpään tulehduksessa.
Sitä pettymystä kun kaikkien näiden vuosien jälkeen olisit halunnut näyttää mihin sitä oikeasti pystyy tuon bändin rivissä. Noh se oli kuitenkin mukava nostalgiatrippi.
3. Celestyn jälkeen olet ollut sangen tuottelias levyttävien bändien sekä projektien tiimoilta. Uusista bändeistäsi mainittakoon juuri debyyttilevynsä julkaissut Spellwitch, joka omien havaintojeni mukaan kumartaa nimellään sekä ulosannillaan paljon legendaarisen saksalaisjyrän, Stormwitchin suuntaan?
Pistin myös merkille, että Masquerage on julkaissut uutta musiikkia hiljattain.
Näiden lisäksi liityit taannoin myös Spiritus Mortis -yhtyeen laulajaksi. Tuossa siis vain muutama satunnainen poiminta viimeaikaisesta toiminnastasi…
On sitä tullut kaikenlaista jo kokeiltua, lukuisista bändeistä projekteihin.
On ollut ilo osallistua kaikenlaiseen.
Spellwitchin idea lähti nykyiseltä levy-yhtiöltämme Stormspell Recordsilta. Omistaja/perustaja Mr.Iordan on kova fani ja halusi jonkun tekevän levyn kumartamaan oldschool Stormwitchiä. No kysyi sitten mua, tiesi mun olevan oldschool Stormwitch -fani ja diggas meidän Masqueragen Stormwitch – Rats in the Attic coverista sen kokoelmalevyllä.
Jatkoa on Spellwitchille tulossa, levy on myynyt ok ja kysyntää on ollut. Debyytti onnistui mielestäni hyvin kaikinpuolin. Ehkä siihen olisi voinut käyttää enemmän aikaa ja tehä asiat vähän huolellisemmin, mutta seuraavalla levyllä sitten.
Pitkäaikaisella pääbändilläni Masqueragella juuri saatiin uusi levy valmiiksi. Ilmestyy luultavasti lokakuun lopulla tai marraskuun alussa. Ensivuonna sitten yritetään saada Masqueragelle mahdollisimman paljon keikkaa.
Spiritus Mortiksen riveihin lähdin mukaan vuodenvaihteessa. Ovat vanhoja tuttuja. Soitettiin Masqueragella 2000-luvun alusta tuonne 2013 vuoteen asti niiden kanssa samassa treenikämpässä. Mortis on loistavaa tasapainottelua itselle. Mukavaa vetää vauhdin tasapainottamiseksi hiukan painavempaa asiaa. Myös Mortiksella ollaan tekemässä keikkaa ja uutta levyä kun siihen on materiaalia riittävästi.
Sinulla taitaa olla myös jatkuva vauhti päällä?
Juu jatkuva vauhti on päällä. Aina uuden projektin perään kovasti olen taukoa pitämässä, sitten sitä
kuitenkin huomaa pian, että taas on aloittanut jotain uutta.
4. Studio- vai live-ympäristö? Kumman koet itsellesi mieluisammaksi?
Molemmat ovat erittäin mieluisia. Tällä hetkellä näin ehkä Masqueragen uuden levyn valmistumisen perään sanon ainoastaan että live-ympäristö.
5. Vaikutteissasi on kuultavissa vahva germaaniheavyn sävy, onko tämä ollut tietoinen ratkaisu vai asia, joka on vain muotoutunut “vahingossa” vuosien saatossa? Kuka/ketkä ovat suurimmat vaikuttajasi heavy- ja rockmusiikin saralla?
90-luvulla tuli kuunneltua erittäin paljon tätä germaaniheviä. Vanhat Helloweenit, Raget, Running Wildit, Gamma Rayt jne. on huolella käyty läpi tuhansia kertoja. 80-luvun lopulla ja 90-luvulla tehtiin ehdottomasti parhaat powermetal-kiekot.
2000-luvun tullen lakkasi enin mielenkiinto poweriin, syystä että katosi uusilta ja useilta vanhoilta bändeiltä se “oma” juttu. Levyt rupesivat kuulostamaan tuottajien ja äänimiesten omilta tuotoksilta, bändien omien sijaan. Katosi niin sanottu persoona monilta bändeiltä.
Hyviä uusia löytyy edelleenkin, mutta harvemmin. Tobias Sammetin tuotokset ovat aina olleet mielenkiintoisia ja uskaliaita tempaisuja. Sillä on se oma juttu ja intohimo. Diggaan siitä kaverista ja sen tempaisuista.
Täytyy myöntää että enempi olen löytänyt eri musiikkigenreistä nykyään hyviä juttuja.
Oon ihan rakastunut tähän “The Night Flight Orchestraan”. Niiden kaksi uusinta kiekkoa ovat tajuttoman kovia.
Suurimpia vaikuttajia ovat mulle olleet:
Iron Maiden, Kisken aikanen Helloween, Savatage, Magnum, Queensryche, King Diamond, Mercyful Fate, Crimson Glory,
Dion ja Martinin aikanen Black Sabbath, Candlemass – Chapter vitoseen asti, Dio, Gamma Ray Land of the Freehin asti,
Whitesnake, Triumph, Judas Priest, Running wild, Genesis, Rainbow, Avantasia, Stormwitch, Europe & Kiss.
Tässä näin alkuun “pieni” versio mun tärkeimmistä nimistä 🙂
6. Olet äänialaltasi selkeä, korkea tenori. Kuinka huollat ääntäsi sekä pidät sen kirkkautta yllä?
Täytyy myöntää että en ole koskaan oikeen huoltanut ääntäni. No tupakoinnin olen lopettanut neljä vuotta sitten. Juon nykyään harvoin ja en laula enää täysin kylmiltään. Teen aina pientä lämmittelyä ennen keikkaa tai treeniä.
Kovimpina ja villeimpinä nuoruusvuosinani, juuri Celestyn aikoina ennen keikkaa kulautin alas sixpackin + vähän päälle ja huusin kerran korkealta lujaa että PERKELE ja lavalle. Ei enää toimisi näin.
Eipä ole sekavissa mielentiloissa yli 10 vuoteen tullut mentyä lavalle. Eiku hetkonen yli 14 vuotta siitä on kun löysin vaimoni Heidin 🙂
Ei vaan. Tuli huomattua että parempaan pystyy kun alkoholi ei ole isossa osassa tätä touhua.
7. Soitat myös kitaraa. Millaista kalustoa käytät laulajana ja kitaristina?
Laulajana mitä keikkapaikalla on tarjolla, reeniksellä Shuren 58 ajaa asiansa loistavasti. Kitarassa käytän Peaveyn Valvekingiä Marshallin kaapin kanssa. Kitara pääsääntöisesti on ollut viimeiset reilu 15 vuotta 80-luvun alun valkoinen Fernandez Flying V. Se on paras kitara maan päällä. Kun se hajoaa, on surun päivä. Mä oon aina uskonut enemmän siihen että soundi lähtee sormista, ei kalustosta.
8. Olet mainittujen asioiden lisäksi myös erittäin ahkera säveltäjä. Haluatko säveltää aina itse vai saavatko tarpeen tullen myös muut bändiesi jäsenet sijaa sävellysrintamalla?
Aina omissa projekteissa olen itse säveltänyt. Toimin parhaiten yksin itseni kanssa.
Masqueragessa pääsääntöisesti olen tehnyt kotona yksin ensin rallatukset, sitten reeniksellä porukalla sovitettu ja jokahinen on saanut lyödä omat juttunsa biisiin sekaan. Kyllä saa muutkin tuoda biisiä. Homma vain on aina mennyt näin ja siihen on porukka tavallaan rutinoitunut.
Ite olen tykännyt myös joskus kokeilla hämäriäkin tapoja säveltää. Esim. Backhill-levy tehtiin siten, että kirjoitin rumpalille improvisaationa 8 biisin rumpupohjat paperille ja se sitten käytti mielikuvitusta ja naputteli ne narulle. Tein sitten kotona biisit rumpujen päälle, ei ollut mitään hajua mitä levystä tulee. Ei kai siitä kehnokaan tullut, ihan jees se on. Toki parit biisit heivaisin siitä näin jälkikäteen hunningolle ja korvasin paremmilla biiseillä.
9. Millaisena näet itse klassisen power- ja heavymetal-musiikin tulevaisuuden? Elämmekö jo liikaa nostalgiasta vai hyödynnetäänkö perinteitä nykyään taas liikaa ja liian vääristä lähtökohdista?
Tarvitsevatko mainitut genret uutta perspektiiviä vai pitäisikö mennä itsepäisesti, jopa enemmän ajassa taaksepäin ja unohtaa nykymodernit, buustatut teknosyntikat sekä moderni perustuotanto, joka on ajanut ko. tyylit jo aika kauaksi niiden perinteisistä juuristaan, isossa, kaupallisessa mittakaavassa?
Mitä itsepäisempää, sen parempi.
Voiko power metal olla hyvää ja menestynyttä nykyään esiintymällä aidosti olemalla oma itsensä vai tarvitseeko se ns.”Euroviisukortin” väkisin mukaan menestyäkseen julkisella sektorilla vuonna 2018?
Euroviisukortti, putsaa jonkun tärkeän jehun työpöytä, voita joku kova kilpailu tai keksi joku juttu, joka nostaa sut väkisin parrasvaloihin. En usko että voi olla enää suuressa mittakaavassa menestynyt olemalla oma itsensä, ainakaan kauaa, muistettavaksi asti.
Mikäli pääsee parrasvaloihin, valitettavasti se on ollut suurimman osan kohdalla vain tilapäistä, on tullut huomattua. Legendat ovat jo syntyneet, musiikki on enää suurimmaksi osaksi vain taustahälinää ihmisillä Spotifystä iltalenkillä, valitettavasti.
Menestynyt voi olla monella tapaa. Pidän itseä tavallaan sellaisena. 25 vuotta takana jo bändien mukana. Mun kohdalla menestys on kokemuksia ja muistoja.
90-luvun loppupuolella meillä oli bändi nimeltä Athmosfear, aikaisemmin Dawn. Sillä ollaan lämmitelty Nightwishit, Waltarit, Sentencedit, Stratovariukset ja Himmit läpi. Jännä nähdä näin nykyään kuinka suuria nimiä näistä bändeistä on kasvanut ja kuinka moni ihminen silloisista kasvotutuista on nykyään nimekkäissä bändeissä.
10. Vapaa sana
Älkää nuoret muusikot lopettako jos ei levytyssopimusta tipahda. Musa tulee sydämmestä.
Älkääkä nuolko kenenkään takalistoa niin olette samassa tilanteessa kuin minä.
Lähtökohdassa 😀