Kuka: Markus Heinonen – muusikko, teknologi, tuottaja
Bändit: Astral Sleep, Chaotic Sanity, Church of the Dead, Night of Suicide, Saun o)))
Kotimaassamme vaikuttaa lukuisia moniosaajia myös metallimusiikin saralla, joista Heavy Profilen piinapenkkiin valikoitui tällä kertaa “multiseppä”, Markus Heinonen.
Mikä on Saarni Music? Kuka on Markus Heinonen? Kuinka multi-instrumentalisti hoitaa ajankäyttöään?
Näistä sekä paljosta muusta pyrimme ottamaan selvän tällä kertaa.
1. Moikka Markus! Olet ehtinyt puuhata nuoresta iästäsi jo kaikenlaista musiikin saralla. Viekö sinua musiikin sekatyöläisyys välillä metallimusiikin ulkopuolelle vai oletko päättänyt profiloitua kokonaan vain raskaan musiikin kentälle?
Tervehdys ja kiitos haastattelusta!
Firmaa ideoidessani päätin itseasiassa jo ennen aloittamista, että en aio profiloitua pelkästään raskaan musiikin tuottajaksi. Valinta oli täysin luonnollinen, koska olen puolet elämästäni kuunnellut kaikenlaista musiikkia teini-iän vahvan äärimetallisuuntautumisen jälkeen. Käytännössä suuri osa toimeentulostani tuleekin kevyen musiikin puolelta ja studiolla olen tuottanut suvereenisti pop-, rock- ja bluesyhtyeitäkin (mm. Kolme Sanaa, Klisee, Stefan Piesnack Band, Vintage OD Rock Band, jne…). Hyvä niin, koska itselleni musiikista ja sen tekemisestä nauttiminen ei ole genreihin tai yhteen tietynlaiseen ilmaisuun tai äänimaailmaan liittyvä asia.
2. Organisoit ja liidaat omaa äänityspalvelua, Saarni Musicia. Haluaisitko kertoa meille ja lukijoille minkälaista palvelua tilaaja saa tilatessaan palvelua juuri sinulta live- ja studiokontekstia ajatellen?
Onko sinulla tiettyjä spesialiteetteja tuottajana? Annatko palautetta suoraan tilaajalle vai annatko hänelle aina täyden vetovastuun produktion tuotannosta riippumatta?
Onko studiosi hinta-laatusuhde mielestäsi hyvä? Entä kuinka luonnehtisit itseäsi asiakaspalvelijana musiikin ja kulttuurin monimuotoisella kentällä?
Lähtökohtanani on aina tarjota tilaajalle elämys, hyvä kokemus, mukavaa ajanvietettä, uuden oppimista ja lopputuloksena tärkeä muisto. Spesiaaliteettini on vahvan musiikkidiggailijan ja pitkän muusikkokokemuksen kautta tullut näkemys asettua sekä artistin että kuuntelijan rooliin tuotantoja tehdessä. Jokainen projekti pyritään aina tekemään siten, että artistin ja bändin visio ja vahvat puolet saadaan tuotua esiin niin, että kuulijan on mahdollista saada tunnepuolen kokemus levytystä kuunnellessa.
Asiakas antaa siis suunnan ja näkemyksen lopputuloksesta ja oma tehtäväni on viedä projekti alusta loppuun haluttuun lopputulokseen ja mielellään siitä vielä ylikin. Saarni Musicin vahvuuksiin kuuluu monipuolisuus. Meille asiakas voi tulla ja kertoa millä tavoin hän haluaa levyttää ja teemme yhdessä suunnitelman, millä tavoin levy toteutetaan. Itse en ole tyrmäämässä kenenkään ehdotuksia enkä sanelemassa, miten hommat kuuluu hoitaa. Tietysti jos asiakas on esimerkiksi ensikertalainen eikä mitenkään kiinnostunut siitä miten levytetään, kunhan levytetään, suunnittelen produktion työvaiheet itse.
Studioni hinta-laatusuhde on ehdottomasti paras, tai siihen ainakin pyritään! Tällä hetkellä tämän tarjoamista on helppo luvata, sillä uusi studiomme on juuri avattu Lammaskalliolle Järvenpäähän, jossa tilat, laitteisto, ammattitaito ja ilmapiiri on Suomenkin mittakaavassa aivan kärkitasoa, mutta näin alkuvaiheessa levyjä pääsee vielä tekemään samaan hintaan kuin vanhassa, enemmän treenikämppämäisessä, studiossa.
Asiakaspalveluammattihan tämä on ennen kaikkea, joten sen puolen on oltava vahva. Kuten sanoin jo aluksi, haluan tarjota hyvän kokemuksen ja mukavaa ajanvietettä, jolloin asiakaspalvelu nousee korkeaan asemaan. Olen itse ollut joskus muusikkona muissa studioissa sessioissa, joissa studion pitäjä on ollut ikävä tyyppi ja kohdellut porukkaa huonosti, enkä siitä syntyvää fiilistä haluaisi kenellekään asiakkaalleni ikinä. Asiakkailtanikin olen kuullut hyytäviä kauhutarinoita useasti ja tuntuukin, että jotkut kollegat ovat ehkä unohtaneet, että musiikin tekemisen pitäisi olla hauskaa ja levyjen tekeminen pitäisi olla voimaannuttava kokemus.
3. Kuten lukevalle on käynyt ilmi, soitat myös lukuisia eri instrumentteja ja hoidat myös tarvittaessa laulajan tonttia.
Onko sinulla selkeää lead-instrumenttia vai oletko monen multisoittajan tavoin rakentanut soittamisesi eri palikoista, joista sitten lopulta on muodostunut sinun näköisesi soittajan minä-kuva?
Kuinka sinulla riittää aikaa harjoitella näitä kaikkia instrumentteja?
Siitä lähtien kun tartuin mikin varteen vuonna 2003, olen kokenut olevani ensisijaisesti laulaja. Kitaransoiton aloitin vuonna 1999, mutta koin jo muutaman vuoden jälkeen olevani korkeintaan keskinkertainen kitaristi, joita maailma on jo pullollaan. Keskinkertaisistakin laulajista taas on aina ollut vähän pulaa suomen musiikkikentällä ja kokisin yli 15 vuoden aikana kasvaneeni ehkä vähän yli keskinkertaiseksikin siinä suhteessa.
Aikaa varsinaiseen harjoitteluun ei oikeastaan ole, harjoitteluun kuluva aika kuukaudessa on laskettavissa muutamissa tunneissa. Treenikämpällä tulee kyllä vietettyä paljon aikaa instrumenttien parissa kun bändien kanssa harjoitellaan yhteissoittoa. Se aika, mitä yritystoiminnalta ja muusikkoudelta jää yli muuhun ammatilliseen kehittämiseen menee yleensä studiotyön treenaamiseen, koska ammattitaidon kehittäminen antaa aina lisää potentiaalia uran kehittymiseen.
4. Elämääsi kuuluu siis olennaisesti myös useissa eri bändeissä soittaminen ja laulaminen, musiikkiteknologian lisäksi.
Haluaisitko mainita meille näistä sinulle ne tärkeimmät yhtyeet ja samalla ne parhaimmat saavutukset ja kokemukset mitä olette yhdessä saavuttaneet juurikin yhtyeenä?
Vuonna 2004 perustettu ”Atmospheric Ancient Doom Metal”- bändi ASTRAL SLEEP on ehdottomasti tärkein ja oleellisin yhtyeeni, koska se on pisimpään kasassa ollut porukka ja tälläkin hetkellä valmistelemassa uutta, vuonna 2020 ilmestyvää, 3.:tta albumia. Astral Sleepin saavutuksiin kuuluu täysin oman linjan kulkeminen ja omanlaisten visioiden toteuttaminen alusta asti.
Lavan olemme jakaneet monien Suomen kovatasoisimpien Doom Metal -yhtyeiden kanssa kuten mm. Skepticism, Colosseum, Garden of Worm & The Wandering Midget. Astral Sleepin edellinen albumi ”Visions” (2012) on ehkä edelleen oman studiotyöni eniten onnistuneita tekeleitä. Myös edellinen EP ”Subconsciousnesslesskoe” (2015) oli hauska ja melko onnistunut kokeilu ollessaan käytännössä yhden studiossa vietetyn viikonlopun bänditreenien aikaansaannos, jossa mitään valmiita biisejä ei soitettu eikä mitään soitettavaa sovittu etukäteen vaan kaikki improvisoitiin.
Alkuvuonna 2019 hajonneen KAUSALGIA-yhtyeen levy ”Dreamquest” (2016) on tärkeä levy, koska se oli levy-yhtiöni, Saarni Recordsin, ensimmäinen julkaisu ja lähtölaukaus koko Saarni Musicille. Levyn tekemiseen meni lähes 3 vuotta ja siihen kuluneita henkisiä ja fyysisiä voimavaroja palautellaan edelleen, mutta opettavaisempaa kokemusta ei olisi voinut olla. Kausalgian kanssa teimme myös lukuisia keikkoja, joista ikimuistoisimpia oli Virossa ”Howls of Winter”-festivaaleilla. Jokainen, joka on käynyt isolla lavalla soittamassa ulkomailla tietää, että ne ovat usein mahtavia reissuja.
Ulkomaan reissuista puheenollen, yksi mieleen jääneitä kokemuksia oli SATAN’s FALL -yhtyeen laulajana (nykyään ex) käydä Belgiassa No Compromise -festivaaleilla esiintymässä ja ylipäätään nähdä ulkomaalaisia underground-festivaaleja artistin näkökulmasta. Kyseisen orkesterin kanssa oli myös hienoa jakaa lava mm. Manilla Roadin ja Pentagramin kanssa, vielä kun se oli mahdollista.
Olen melko ylpeä myös NIGHT OF SUICIDE -yhtyeen levystä ”Broken” (2017), jonka tekemisessä myös meni monta vuotta, mutta enemmänkin omasta ajankäytöstäni johtuen. Soitin itse rumpuja myöden kaiken levylle, hollantilaisen ystäväni Ben de Graafin (Facade, Phlebotomized) hoitaessa vokaaliosuudet. Teimme levyn julkaisun yhteydessä pari keikkaakin Suomessa, joista toisessa jaoimme lavan Skepticismin kanssa.
5. Anssi Kippo (Astia Studio) on tuonut viimeaikoina julkisesti esille sen kuinka tulkinallisesti ylivertaista analoginen studiotekniikka on digitaaliseen studiotekniikkaan verrattuna. Näkemyksissään Kippo peräänkuuluttaa nauhan ylivertaisuutta ja kehottaa ihmisiä kuuntelemaan enemmän eroavaisuuksia analogismin ja digitaalisuuden välillä.
Mikä on sinun kantasi nykyajan studioteknologiaan liittyen? Oliko analogiaikaan asiat oikeasti paremmin ja onko nykyinen digiaika todellisuudessa vain luotu helpottamaan asioita ja laadusta piittaamatta?
Onko aiheelle edes olemassa absoluuttista totuutta? Mihin suuntaan asioita pitäisi sinun mielestäsi tulevaisuudessa enemmän viedä nauhoittajan ja tuottajan näkökulmasta tarkasteltuna juurikin metallimusiikin saralla?
Anssi on hieno ja lähes legendaarinen mies ja arvostan paljon sitä, että hän on lähtenyt tuomaan nykypäivän meininkiä vastustavia ideoita julkisuuteen niin vahvasti. Olen hänen toimintaansa seurailemalla myös oppinut uusia asioita ja vahvistanut vanhoja käsityksiäni. Kysymys analogisuuden ja digitaalisuuden välillä on kuitenkin monisyinen asia. Olen ehkä hiukan jäävi vastaamaan, koska työskentelen itse hybridikattauksella, eli äänitys tehdään analogisella laitteistolla digitaaliseen ympäristöön, jossa jälkityö tehdään. Nauhalle en ole päässyt opiskeluaikojen jälkeen mitään äänittämään, mutta tähän luultavasti tarjoutunee mahdollisuus toivottavasti vielä tämän vuoden puolella kun uuteen studioon nauhakalusto saapuu.
Tietokoneelle äänitettyihin raitoihin voi jälkeenpäin lisätä nauhaa simuloivia efektejä, joista kymmeniä vuosia nauhalla tehneet studiogurut ovat todenneet niiden kuulostavan aivan samalta kuin aito asia. Joudun itse turvautumaan tähän näkemykseen ja mahdollisimman lämmintä ja aitoa soundia tavoitellessani otettava kaikki irti siitä kalustosta, mikä on saatavilla. Näiden kommenttien voi toki todeta olevan vain markkinointikeinoja, mutta tavallaan myös Anssin vahva mielipide on käytännössä rohkaisu ostaa vain ja ainoastaan hänen palveluitaan, kuten kunnon markkinamiehen kuuluu tehdäkin.
Oma kokemukseni on, että muusikoilla ja bändeillä on yleensä ongelmia saada rahoitettua studiota, johon itse pyrin tarjoamaan ratkaisua tuodessani edullista palvelua laadusta silti lainkaan tinkimättä. Astian asiakaskunta taas on niitä, joilla siihen palveluun on varaa. Saarni Musicin studiopäivän hinnalla pääsee Astialla hengaamaan n. 3 tuntia ja siellä yhden biisin miksaus maksaa lähes saman verran kuin minulla kokonaisen albumin. Se on ihan mihin haluaa panostaa ja kuinka paljon.
Olen itsekin huomannut, että vanhat vinyylit kuulostavat hyvälle ja niitä voi kuunnella paljon kovempaa niin, että kehossa tuntuu mutta korvat ei väsy. Uskoisin kuitenkin tämän johtuvan paljon myös eri aikakausien kulutustottumuksista. 80-luvulla oli oletus, että kun levy ostettiin, se kuunneltiin kokonaisuudessaan kotona stereoilla, joissa oli oma volume-säädin. Nykyään ihmiset kuuntelevat musiikkia enimmäkseen streamina tai mp3:na, puhelimesta, läppäristä tai korvanapeilla ja eri julkaisuja sekaisin, jolloin kaikkien levyjen äänentasot joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miten levyt masteroidaan ja jo äänitysvaiheiden ratkaisuihin.
Nauhalle äänittäminen ihmeratkaisuna ja ”ainoana oikeana” tapana tehdä musiikkia tuntuu kuitenkin vähän käärmeöljyltä. En muista kuulleeni levyjä, joista olisi tullut sellainen olo, että ”kylläpä nyt on ihan uskomattoman mahtava soundi” ja syy olisi löytynyt nauhaäänityksestä. Sen sijaan huonon ja lussun kuuloisia levyjä, joiden tuhnuisuuden syy löytyy nauhaäänityksestä, on tullut vuosien varrella vastaan useampia. Absoluuttista totuutta asiaan ei tietenkään ole, kun kyse on musiikista. Aihe on yhtä relevantti väittelylle, kuin absoluuttisen totuuden etsiminen siihen, mikä on parasta musiikkia.
Mielestäni ennen ehkä tehtiin parempaa musiikkia, mutta se ei liity tekniikan kehittymiseen tai ”kehittymiseen väärään suuntaan”. Analogiaikaan oli muusikoilla vahva näkemys siitä, miten heidän pitää musiikkiaan esittää ja millaista soundia heidän levynsä pitäisi sisältää. Tämä johti siihen, että soitinta ja kappaleita piti harjoitella paljon ja soundia hioa lopulliseen muotoon ennen levyttämiseen ryhtymistä.
Nykyään studioon saatetaan tulla aika takki auki ja luottaa siihen, että uskomaton taideteos saadaan vähän vähemmilläkin eväillä aikaiseksi. Nykyaika on mahdollistanut sen, että näin tosiaan voidaan tehdä. Soitto-osuudet voidaan purkittaa pienissä pätkissä ja korjailla kohdilleen, mutta siihen päädyttäessä bändin oma groove muutetaan ns. ”yleisgrooveksi”. Samaten huonot soundit voidaan muuttaa paremmiksi tai korvata kokonaan, mutta jälleen kerran bändin soundi ei enää olekaan täysin oma vaan hitusen ”lainattu”.
Itse en kumpaakaan näitä asioita tee aina, mutta joskus levyn fiilis paranee pienellä hiomisella ja mielestäni on melkein asiakkaan kusettamista kieltäytyä tekemästä ammattitason levytystä jos heillä ei ole ammattitason soittoa tai kalustoa tai hioa jotain yksittäistä soundia äänitysvaiheessa 5% paremmaksi koko päivän jos sen jälkityössä saa 10% paremmaksi minuutissa.
Musiikissa tärkeintä on kuitenkin aina itse biisi ja levyyn pitäisi saada oikea fiilis talteen. Nykypäivän musiikissa ja varsinkin metallissa alkaa vähän olemaan tilanne, että fiilistä ei ole bändin sisäisessä groovessa ja dynamiikassa (koska kaikki on editoitu) eikä soundissa ole mitään erikoista (koska se on samoista palikoista rakennettu kuin muillakin bändeillä), bändin uniikkius perustuu vain kappaleisiin, jotka taas monesti ovat lähinnä pastisseja jo vuosia ja vuosikymmeniä sitten tehdyistä teoksista. Jäljelle ei oikein jää mitään mielenkiintoista.
Mielestäni oikea suunta olisi varsinkin metallimusiikin kontekstissa palata mentaliteetissa niihin aikoihin, kun metallimusiikki oli kaoottista, vaarallista ja luovaa ja sen lisäksi ottaa kaikki nykyajan työkalut rohkeasti käyttöön, mutta hyödyntää niitä vain tarpeellisissa määrin. Musiikintekijöillä on nyt loistavat ajat, kun kaikenlaista on mahdollista tehdä ja mitä tahansa on mahdollista julkaista koko maailman kuultaville. Metallissa on paljon skenen itse luotuja rajoja ja sääntöjä, jotka pitäisi nyt rikkoa ja alkaa tekemään jotain ihan uutta, aika on oikea. Siitä se kiinnostava ja fiiliksiä herättävä ilmaisu silloin ”vanhoina hyvinä aikoinakin” lähti.
6. Minkälaista kalustoa oma studiosi pitää sisällään? Entä millaiseen kamarepertuaariin turvaudut jos sinut kutsutaan keikalle miksaamaan kokonainen keikka jossa backline pyydetään tulevan kokonaan sinulta?
Studioni sydän on 32-kanavainen Toft Audio ATB32 -analogimikseri, joka oli tuttu laitos jo työskennellessäni edesmenneessä D-Studiossa. Niitä oli saatavilla vielä 2 kpl Suomessa silloin kun yritystä perustin ja toisen onnistuin onneksi nappaamaan itselleni. Analoginen mikseri ei nykyajan äänituotannossa ole mitenkään välttämätön eikä monien mielestä tarpeellinenkaan, mutta omalla kohdalla se on osoittautunut todella hyödylliseksi.
Käytän mikseriä aina äänittäessä, joskus miksatessakin ja välillä jopa masteroinnissa. Mikserin lisäksi studiolla on kymmenittäin laadukkaita mikkejä ja muuta tarviketta, mitä levyttämiseen tarvitaan, kuten rumpusettejä, kitara- ja bassovahvistimia yms…
Backlinea löytyy huippulaadukas DB Vio -setti, johon kuuluu 4 yläkertaa, 4 subbaria, monitoreita, Midas Digimikseri yms…
7. Studiotyötäsi ajatellen, mitä pidät seuraavista vaihtoehdoista itsellesi luontevimpana toiminta-ja palvelumuotona:
1. Esituotanto, nauhoitus ja muusikon ohjeistus hänen purkittaessa omaa suoritustaan
2. Miksaaminen, leikkely, fileiden siivoaminen etc.
3. Masterointi ja jälkituotanto
4. Jokin muu, mikä?
Ehdottomasti ”jokin muu, mikä?” ja se jokin muu on tuottajana toimiminen. Tuottaja on siis se, joka kuuntelee, pohtii ja ideoi taiteellista kokonaisuutta, mielellään esituotannosta masterointiin asti. Mikittäjänä, äänittäjänä, miksaajana tms toimiminen vaatii kuitenkin paljon keskittymistä teknisiin seikkoihin kuten taajuusjakaumaan tai vireisiin, kun taas tuottaja voi keskittyä ideoimaan, miten fiilis saadaan kuulijalle asti mahdollisimman tehokkaasti. Keinot tähän voi olla mitä vain ääniefekteistä taustalauluihin tai soittajan ohjeistamiseen.
8. Top 5 maailman parhaiten tuotettua levyä? Perustelut ovat suotavia.
En juuri koskaan kuuntele musiikkia ja levyjä sillä idealla, että ne olisivat jotenkin erityisen hyvin tuotettuja. Suosikkilevyni ovat tuotannoltaan vaihtelevia keskinkertaisesta karmeaan, mutta niissä on jotain mikä resonoi syvällä sisällä. Vastaan kuitenkin kysymykseen lähes objektiivisesti. Ehkä paremminkin tuotettuja levyjä on olemassa, mutta ensimmäiseksi tulevat satunnaisessa järjestyksessä mieleen nämä:
Steely Dan – Aja
Maailman pedanttisin bändi ja eniten mitään hionut kaksikko on laittanut muusikkonsa kovaan iskuun tällä levyllä. Levyhän on aikamoista täydellisyyden riemuvoittoa joka sekunnilta. Vastaavia juttuja ei nykypäivänä varmasti voisi enää tehdä. Steely Danilta voisi kyllä tuotannon osalta mainita minkä vain levyn.
Michael Jackson – Thriller
Maailman isoin, myydyin ja kaunein pop-levy on tietysti myös parhaimpia tuotantoja. Pelkästään hittisingle ”Billie Jean” hiottiin niin loppuun asti joka kulmasta, että miksauksen numero 91 jälkeen tuottaja Quincy Jones totesi miksauksen numero 3 olevan paras, puhumattakaan siitä, että Michael Jacksonin auto syttyi tuleen kappaleen syntyessä eikä herra meinannut huomata koko asiaa innoltaan.
Led Zeppelin – IV
Yksi historian täydellisimpiä rock-levyjä, josta löytyy sekä definitiivisin ja luciferiaanisin rock-eepos (Stairway to Heaven) ja The Rumpusoundi, mistä kaikki rumpujen kanssa tuotantoja tekevät haaveilevat edelleen 48 vuotta myöhemminkin (When the Levee Breaks).
Emmure – Look at yourself
Vähän uudempaa materiaalia. Helposti maailman brutaalein ja aggressiivisin nu-metal -yhtye ja levy, missä on suurimmaksi osaksi keskitytty tekemään tuotanto, joka on mahdollisimman ahdistava, vittumainen ja väkivaltainen. Nopeasti ja tarkasti levytetyt soitin- ja vokaaliosuudet on tuettu koko levyn mitalla kestävillä säksätyksille, tikutuksilla, surinoilla, räjähdyksillä ja dropeilla. Todella hyvää oppimateriaalia siitä, miten tuotannolla voidaan tukea ja vahvistaa levyyn haettua fiilistä.
Judas Priest – Painkiller
Maailman kovimmalla heavy metal -biisillä käyntiin lähtevä levy on muutenkin täyttä rautaa. Aikanaan todella äärimmäistä kamaa tuotannollisesti ja pärjää hyvin nykypäivänäkin. Ehkä vähän huvittavaa että monet heavypuristit fanittavat levyn prosessoitua ja samplepitoista soundia, mutta saattavat omille levyilleen vaatia luomua soundia ja haukkua mitä tahansa muuta levyä jos rumpusamplet kuuluu.
9. Suurimmat esikuvasi tuottajana ja muusikkona?
– Robert Lowe (laulaja/Solitude Aeturnus, ex-Candlemass): Ehkä maailman aliarvostetuin laulaja yhdestä upeimmista bändeistä.
– Chuck Schuldiner (kitaristi/Death): Legendaarisimman ja omaperäisimmän death metal -bändin visionääri ja virtuoosi. Hahmo, jonka tapaisia saisi maailmassa vielä olla.
– Rob Halford (laulaja/Judas Priest): Monipuolisen äänenkäytön mestari ja vuosikymmenien jälkeenkin kovassa iskussa.
– Jens Bogren (tuottaja/mm. Opeth, Paradise Lost, Katatonia,…): Monimutkaisten sessioiden ja ison soundin tuottamisen mestari. Esimerkiksi Opethin raakaraitoja huomaa miten tehdään hyvää soundia heti.
– Ville Valo (laulaja/HIM, Agents): Suomen isoin, aidoin ja uniikeimmalla äänellä varustettu maailmantähti.
10. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä ja perustuuko näkymäsi enemmän kipinöivään visioon kuin selkeään tavoitteeseen, jota kohti menet jo nyt selkeän konkretian voimin?
Kymmenen vuoden päästä musiikkibisneksen ja metalli-skenen nykyinen hajanaisuus ja kaaos on toivottavasti saatu taltutettua ja mahdollisuudet ja edellytykset luoda ja tuota maailmaan jotain uutta on saatu toimimaan niin, että ammattimuusikkona ja taiteilijana voisi tulla toimeen ja maailmalla ymmärrettäisiin sen olevan kaikille parempi kuin nykytilanne, jossa pienen porukan etu menee koko ympäröivän maailman hyvinvoinnin edelle. Tämä on kipinöivä visioni, jota kohti menen konkreettisilla toimilla päivä kerrallaan aina lähemmäs. Vain aika näyttää mihin asti pääsee 3650:llä pienellä toimella.
11. Vapaa sana
Kiitos paljon haastattelusta! Asiaa ja haasteltavaa olisi varmasti useallekin juttutuokiolle ja monessa sopassa keitetylle meikäläiselle tässä oli vasta pintaraapaisua, mutta toivottavasti lukija sai infoa irti ja jotain ajateltavaa tästä!
Jos kiinnostaa selvittää lisää että mikä ihmeen tyyppi ja mitä se tekee niin tutustua voi studioni kotisivuihin: www.saarnimusic.com
Tai toimipaikkani/yhteistyökumppanieni kotisivuihin: www.lammaskallionaudio.com
Tai tsekata jonkun bändeistäni (kaikilta löytyy sivu ainakin Facebookista), joita on tällä hetkellä:
ASTRAL SLEEP (kitara, laulu)
CHAOTIC SANITY (basso, laulu)
CHURCH OF THE DEAD (kitara)
NIGHT OF SUICIDE (kitara)
SAUN O))) (kitara, laulu, kiulu)
Haastattelu: Pekka Montin
Editointi: Aili Viitanen