Kuka: Tomi Ihanamäki, kitaristi, musiikinopettaja
Bändit: Amoth
Tomi Ihanamäki on Jurvasta kotoisin oleva ja sittemmin helsinkiläistynyt kitaransoitonopettaja. Tomin opetuksen pääpaino on rock-ja metallimusiikissa, mutta monen muun ammattilaisen tavoin häneltä taipuu suvereenisti myös moni muukin musiikillinen genre. Kitaransoiton opettamisen lisäksi Tomi johtaa pitkäaikaista omaa Amoth-nimistä metallibändiään.
Päätimme kysellä tiukkoja kysymyksiä mm. soittamiseen ja musiikinteoriaan liittyen. Mennään asiaan.
1. Moro Tomi! Voisitko mainita meille hyvine perusteluineen kymmenen eri sävelasteikkoa, joita suosittelet juurikin hevimusiikin säveltämisessä, improvisaatiossa ja sen soitossa?
Moikka!
Ohhoh, heti alkuun tulikin laaja kysymys. Ei muuta kuin aletaan ruotimaan.
Kaiken pohja hevimusiikissa on luonnollinen molliasteikko eli ns. aiolinen moodi. Lukemattomat biisit menevät tällä asteikolla. Sopii hyvin heviin, koska se on surullinen ja synkkä, mutta myöskin rokkaava ja menevä asteikko. Biisejä, joissa tämä asteikko esiintyy ovat muun muassa: Judas Priest – Breaking The Law, Iron Maiden – The Trooper, Metallica – Fade To Black, W.A.S.P. – I Wanna Be Somebody, King Diamond – Welcome Home, Dio – Holy Diver & Amoth – Fault.
Harmoninen molliasteikko on lähes yhtä yleinen kuin luonnollinen molli, mutta on hieman eksoottisemman kuuloinen ylennetyn tai tarkemmin sanottuna palautetun septimin ansiosta. Monesti tätä käytetään sekaisin luonnollisen mollin kanssa. Esimerkkejä biiseistä, joissa joko harmoninen molli tai harmoninen ja luonnollinen esiintyvät ”sekoitettuna”: Yngwie Malmsteenin kaikki biisit, Rainbow – I Surrender, King Diamond – A Mansion In Darkness.
Pentatoninen molliasteikko käy jokaiseen biisiin tai sooloon, johon myös luonnollinen molli käy. Kyseinen asteikko on siis samanlainen kuin luonnollinen molli, mutta toinen ja kuudes sävel puuttuvat eli asteikko sisältää vain viisi säveltä. Tästä juontuu asteikon nimi pentatoninen. Se on erittäin yleinen asteikko ja kliseisin kaikista asteikoista.
Bluesasteikko, kuten nimestä voi päätellä, on peruja bluesin puolelta. Se käy myös samoihin paikkoihin kuin luonnollinen molli ja mollipentatoninen. Bluesasteikko eroaa mollipentatonisesta lisätyllä tritonus-intervallilla. Kyseinen asteikko on kovassa käytössä lähes kaikilla kitaristeilla myös metallimusiikin puolella. Muun muassa Kirk Hammett käyttää tätä asteikkoa toistuvasti.
Mitä tehdä jos edellä mainitut asteikot alkavat kyllästyttämään? Tehdään niin että alennetaan luonnollisesta mollista toinen sävel ja saadaan siitä fryyginen asteikko. Tällä asteikolla päästäänkin sitten egyptiläiseen tunnelmaan. Asteikko on synkempi, eksoottisempi ja itämaisempi kuin luonnollinen molli. Jos mietit flamencomusiikkia, pyramideja ja Iron Maidenin Powerslave-biisiä ja levyn kansikuvaa niin saat käsityksen asteikon soundista. Powerslave-levyn kansi kun ei sattumoisin satu sisältämään pyramideja… Biisejä: Iron Maiden – Powerslave, Testament – Over The Wall, Megadeth – Symphony of Destruction ja Hangar 18 (joka sisältää myös kaikki aiemmin edellä mainitut asteikot), Metallica – Wherever I May Roam, Deep Purple – Perfect Strangers.
Fryyginen dominantti. Tällä asteikolla on muitakin nimiä, mutta itse suosin tätä. Sama kuin edellinen, mutta kolmas ääni onkin suuri terssi pienen sijasta. Tämän voi sekoittaa hyvin normaalin fryygisen kanssa ja usein näin tehdäänkin. Biisejä: Iron Maiden – Powerslave, Scorpions – Sails of Charon, The Offspring – Come Out And Play, Yngwie Malmsteen käyttää molempia fryygisiä myös lukemattomissa biiseissä.
Lokrinen asteikko. Jos haluat tehdä thrash metal -biisin niin tämä on ensimmäinen valinta! Opettele lokrinen paksulla E-kielellä, sitten sahailet sitä E-kieltä heitellen lokrisia ääniä väliin ja kas, thrash-biisi on syntynyt. Lokrinen asteikko sisältää saman tritonus-intervallin kuin bluesasteikko.
“Dissonoivan luonteensa vuoksi tritonusta pidettiin keskiajalla paholaisena musiikissa (“diabolus in musica”), ja sen käyttö oli pannassa.” -Wikipedia.
Esimerkiksi Slayer käyttää tätä niin paljon, että nimesi jopa levynsä sen mukaan. Biisejä: Slayer – War Ensemble, Metallica – Master of Puppets, That Was Just Your Life, Enter Sandman, Testament – D.N.R., Exodus – Scar Spangled Banner.
Doorinen asteikko. Jos haluat ei niin synkkää soundia niin doorinen on hyvä valinta. Doorinen eroaa luonnollisesta mollista palautetulla seksti-intervallilla, joka tekee asteikosta keveämmän kuuloisen. Monesti enemmän Doors ja Santana -osastolla käytetty kuin metallissa, mutta metallibiiseissä sitä esiintyy esimerkiksi biiseissä kuten Testament – Return To Serenity ja Hammettin sooloissa Metallicassa satunnnaisesti.
Miksolyydinen asteikko. Iloisin näistä kaikista esimerkkiasteikoista. Sekoita yhteen mollipentatonisen kanssa niin toimii hyvin! Angus Young käyttää paljon ja biisiesimerkkeinä mainitsenkin jokaisen Ac/Dc:n biisin. Suunnilleen kaikki menevät tätä asteikkoa: Thunderstruck, Back In Black jne.
Lyydinen asteikko. Jos haluat olla über cool ja moderni niin lyydinen on syytä olla hallussa. Luonnehtisin asteikkoa termeillä moderni, sivistynyt, maaginen ja unenomainen. Kitarasankarit kuten Joe Satriani, Steve Vai ja John Petrucci käyttävät paljon lyydistä. Biisejä: Joe Satriani – Flying In A Blue Dream, Steve Vai – The Riddle, Dream Theater – Overture 1928 ja Strange Deja Vu. Ja samalla kun vauhtiin pääset niin voit soittaa sen Simpsons-teeman, se menee meinaan lyydistä asteikkoa.
2. Mikä sinun mielestäsi on parasta musiikinopettamisessa?
Se, että joutuu kehittämään itseään koko ajan ja pitämään ajan tasalla. On myös mukava nähdä kun oppilaat kehittyvät ja välillä löytyy myös todellisia lahjakkuuksia, joita mielellään opettaa ja kannustaa eteenpäin.
3. Kuinka kauan harjoittelet päivässä ja millaisia harjoitusmetodeja suosit ja suosittelet esimerkiksi harrastajille ja vasta-alkajille?
Nykyään en enää tunteja laske, mutta kitara on kädessä aina kun mahdollista. Kauhajoella kun opiskeltiin Evankelisessa opistossa pop/jazz-linjalla Judas Avenger/Amoth -laulajan Pekka Montinin kanssa niin tuli treenattua 8 tuntia päivässä, koska Steve Vai teki näin myös 😀 Näin omalla kohdalla siis ainakin ja luulen että Pekka treenasi vähintään yhtä paljon.
Keski-Pohjanmaan Konservatoriolla tuli treenattua myös aivan sairaasti. En tiedä paljonko, mutta käytännössä melkein asuin konservatoriolla. Mulla oli 6 bändiä, mukaan lukien Big Band ja kaikki mahdolliset sivuaineet mitä voi olla: klassinen kitara, kenraalibasso, kaikki teoriat, pop/jazz-piano jne. jne. Sainhan mä sieltä ainoana oppilaana (meidän linjalta) sitten stipendinkin kovasta työstä.
Harjoitusmetodit on aika yksilöllisiä riippuen tavoitteista. Joillekin voi riittää, että oppii perussoinnut ja joitain biisejä. Jos taas haluaa pidemmälle kehittyä soittajana niin sitten täytyy harjoitella systemaattisesti eri osa-alueita: biisejä, tekniikkaa, rytmejä, transkriptointia, sointuja, asteikkoja jne. Ihan vasta-alkajalle tärkeintä on säännöllisyys. Se ei vaadi välttämättä montaa tuntia päivässä vaan jos esimerkiksi 15 minuuttia harjoittelee joka päivä säännöllisesti niin kehittyy varmasti.
4. Mikä on pahin tahtilajicombinaatio ylläpitää rytmisesti kasassa?
Hmm, ei ehkä mikään yksittäinen tahtilaji ole ”mahdoton”, mutta sellaset tietysti voi olla haastavia, joissa vaihdetaan esimerkiksi 4/4-tahtilajista jonnekin 11/16-tahtilajiin (kuten Amoth:in biisissä Separate Hells). Ne vaatii oman treeninsä, että saa vakuuttavasti menemään. Monesti jos biisi on hyvin sävelletty niin ei edes huomaa, että on kyseessä joku outo tahtilaji. Vai moniko on esimerkiksi huomannut että ”Mission Impossible” -tunnarin intro menee 5/4 tahtilajia…?
5. Mitä improvisaatio merkitsee sinulle?
Itsensä ilmaisemista. Olen opiskellut ja soitellut jazzia myös ja ottanut sieltä vaikutteita metallimusiikkiin ja omiin sävellyksiin. Käytän molempia lähestymistapoja omissa sooloissani. Metallimusiikin lähestymistapa on monesti se, että tsekataan sointukierto ja jos sen sävellaji on vaikkapa e-molli, niin siihen vedellään päälle sitten e-molliasteikkoa. Jazzpuolella taas jokainen sointu mietitään erikseen ja jokaisen soinnun kohdalla asteikko vaihtuu. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa Dm7 G7 Cmaj7 -kierto niin tuohon soitettasiin metallityylillä C-duuriasteikkoa. Jazztyylillä taas Dm7 päälle tulisi doorinen asteikko, G7 päälle miksolyydinen ja Cmaj7 päälle C-duuriasteikko.
6. Miksi juuri metallimusiikki kiehtoo sinua kaikista tyyleistä eniten?
Voima ja energia, joka siitä syntyy on jotain mitä ei löydy mistään muusta genrestä. Mullehan kolahti hevimusiikki heti ihan pienenä jo päivähoidossa. Siellä oli 3 LP:tä, jotka iskivät kuin metrin halko: W.A.S.P.in ensimmäinen levy (joka itselle se tärkein albumi), Van Halenin 1984 ja Kissin Animalize. Kotona sitten myös isoveljet luukuttivat Diota, Iron Maidenia, Acceptia, Zero Ninea jne.
Myös kovimmat kitaristit löytyvät metallin saralta ja itselle erittäin tärkeänä asiana ovat myös lyriikat! Asiat sanotaan kaunistelematta ja voidaan mennä erittäin syvällisiin aiheisiin toisin kuin missään muussa musiikin genressä.
7. Suurimmat vaikuttajasi?
Bändeistä eniten ovat vaikuttaneet Iron Maiden, Metallica, Megadeth, Judas Priest, King Diamond, W.A.S.P., Cradle of Filth, Testament, Slayer ja Dio.
Yksittäisistä muusikoista/artisteista voisin mainita Dave Murrayn/Adrian Smithin. Varmaan jokainen Maidenin soolo ja likki on opeteltu aikoinaan. Samoin on Kirk Hammettin ja Alex Skolnickin kohdalla. Muita massiivisia vaikuttajia ovat olleet Steve Vai, Joe Satriani, Vinnie Moore ja lyyrikkoina Dani Filth, jonka kaltaista ei vain ole toista. Melkoinen runoilija kaveri on kyseessä ja jotenkin rikkoi kaikki raja-aidat miettien että mistä ja miten voi kirjoittaa.
Tottakai olen saanut vaikutteita myös paljon muualtakin koska olen soittanut miljoonaa eri biisiä, genreä ja bändiä: jazzia, bossa novaa, bluesia, klassista…sieltä nyt esille nousee ainakin Stevie Ray Vaughan, Mike Stern, John Scofield, Django Reinhardt ja Chet Atkins.
8. Kuinka paljon musiikinopettamisen ja/tai opettelun suunta sekä kehitys on mielestäsi muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana? Internetin tärkeyttä ei varmaankaan voida tässäkään asiassa sivuuttaa?
Itse asiassa ei niin paljon kuin voisi kuvitella. Yhä vieläkään ei ole oikotietä onneen. Internet ei korvaa hyvää opettajaa, koska tieto on hajanaista internetissä ja mistä tiedät mitä haet jos et tiedä mitä kannattaisi hakea, opetella ja treenata. Toki jos osaa käyttää nettiä ”oikein” niin siitä on suuri apu. Itse kun teen transkriptioita niin tsekkaan aina YouTubesta jos löytyy liveveto jostain biisistä. Näkee suoraan asemat ja sormitukset ja videoita voi nykyään hidastaa niin näkee vielä tarkemmin mitä siinä biisissä oikein tapahtuu.
Tein juuri Iron Maidenin ”Children of The Damned” biisistä transkription ja voisin väittää että se on yksi tarkimpia trankriptioita biisistä. Netissä ja nuottikirjoissa olevat nuotinnukset ovat missanneet pari tärkeää juttua, jotka selviävät kun tsekkaa live-videota hidastettuna.
9. Johdat myös omaa yhtyettä nimeltä Amoth, missä sävellät kaiken kappalemateriaalin. Kuinka kuvailisit yhtyeesi sävellyksiä? Mitä teemoja esimerkiksi lyriikkasi käsittelevät?
Kyllä, itse asiassa aletaan juuri NYT äänittämään meidän kolmatta kokopitkää albumia. Sävellykset ovat erittäin monipuolisia, koska olen saanut vaikutteita niin monesta eri paikasta. Biiseissä ja biisin sisällä voi tapahtua ihan mitä vaan. Biisi voi alkaa kevyesti akustisilla kitaroilla ja sitten räjähtääkin käyntiin blast beat seuraavassa osassa ja kertsissä mennäänkin sitten ihan 80’s-tunnelmissa. Toki välistä on mukana ihan suorempaakin matskua, kuten tulevalla levyllä muutama biisi. Soittajilta ja laulajilta biisit vaativat paljon kokemusta ja näkemystä. Onneksi bändissä on mukana erittäin taitavia jäseniä!
Kuten aikaisemmin mainitsin niin lyriikat ovat tärkeitä minulle ja pyrin omissa biiseissä kiinnittämään niihin myös erityistä huomiota. Kuten joku arvostelija joskus totesi niin Amoth pystyy välttämään kaikki kliseet lyriikoissaan: ei lauleta oluen juonnista, naisista eikä lohikäärmeistä.
Muuten aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Kirjoitan itseäni koskevista ja kiinnostavista aiheista. Fault-biisissä kerrotaan ilmastonmuutoksesta, The House of Cards kertoo mitä mahtaa sarjamurhaajan päässä liikkua ja miten kyseiseen ”olotilaan” on päädytty, löytyy biisi kadonneista ystävistä, menetetystä ystävästä, kuolemanjälkeisestä elämästä, vedenpaisumuksesta,
ouija-kokemuksista, kaipauksesta, kivusta, koulukiusaamisesta, kostosta ja tuskasta.
10. Vapaa sana
Tee just sitä mitä itse haluat! Älä kuuntele muiden kateellisia ja tietämättömiä höpötyksiä. Jos oisin muita alkanut kuuntelemaan niin mulla ei olisi ensimmäistäkään biisiä vielä valmiina. Muutko muka tietäis miten sinun kuuluu elää ja tehdä asiat? Pöh.
Amoth Instagram
Amoth FB
Amoth Youtube
Amoth Webpage
Decaying Wings Youtube (Tomin oma kanava)
Kiitokset Tomille haastattelusta!
Haastattelu: Pekka Montin
Editointi: Aili Viitanen